Intro:
Kaikilt joskus lähtee läheisii,
tulee uusii läheisii
Niin se vaa menee
Se on elämää
Tää on mun tarina
Se oli vuos -89 istuin isäni sylis
Mun maailma oli ekan kerran täysin sekasin
Pois raiteilt. Kohtasin ekan kerran kuoleman
Ja vaik pyysin takas en nähny rakast ukkii huomenna
Mut mä olin vast nuori poika
noin kahdeksan ja puoli enkä osannu huolii noita
suurii surui mun maailmaa vaivaamaan
Sen tajus vast aikanaan, et -hän on mennyt pois-
Ja mummil on sua ikävä, se aina puhuu sust
ja kuinka olit hyvä mies, en muuta ookkaan kuullu sust
Ja nyt mun paappa on huonos kunnossa
Ja mummulkin on kaikkee vaivaa
mut mä toivon et siel ylhääl olis nyt jo tungosta
eikä kukaan olis poistumassa täältä vähään aikaan
Tuntuu niin tyhjält tää maailma
jos ei oo rakkait lainkaan.
KERTO
Tää rauhattomuus ain
jäi jälkeen onnestain
Hän mennyt on pois
-Pois mun luota, hyvään suojaan-
Kyynel poskellain
-Mul on ikävä sua-
Hän on mennyt pois.
En enää ollu niin nuori, mutten oikeen muista mitään
Oli vaikeit aikoi ja mä olin just muuttanu
pois stadist ja olin snadisti uhattu
eli tavallaan hyvä puoli mutten myöskään muista isää
Tai no sen mitä nään valokuvista
mut tuntuu niinku kyse ois valovuosista
ja on tuskaa miettii, et mä en nää sun kaa huomista
ja ettet tiedä lapsenlapsistas
-Hän on mennyt pois- Etkä sä enää palaa
ja antasin mitä vaan et saisin sua viel kerran halaa
No mut mä tiedän et sä katot mun perään
ja suojelet mua ja pidät huolen et mä herään
pois unesta, koska jos
uni jatkuu ja jatkuu niin sit ollaan kusessa
Ja äiti pelkää, et pojast tulee isänsä kaltanen
pelimies, muttei peli -sana
siin niinsanotussa hyväs mielessä
vaan et must tulis ”pelaan mun kaikki setelit” -mies
Mut se ei haittaa mua mä rakastan sua aina
ja nään sut joku päivä kun tuun sinne sun paikkaas
KERTO
Nyt onki taas kulunu kymmenen vuotta
ja ne menee niin nopee ettei ehi ees huomaa
Mut mä oon sentään saanu elää ne kymmenen
taas lisää, kaikille ei ees sitä suoda
Kaikki on huonosti, vauva itkee vuotees
ja äiti ei kuule on sammuneen olohuonees
Vauva on kuumees, ei tällast tapahdu Suomes
”Ai ei?” Äiti otti liikaa ja kummatkin kuolee
Taas yks elämä loppu ennenku alkokaan
ja siks kun toinen sielu ei jaksanu valvoa
Mä ymmärrän et joskus tulee jokasen vuoro
Joillain aiemmin kuin toisil, se on luonto
Mun ukki oli vanha ja isä aikuinen
Mut miks mun ikäset tai vast muutama kuiset
Aina ku oon kuunnellu Avaimen Markusta
oon toivonu etten kuulis omast ystäväst arkussa
Siks Teemu saat kyyneleet mun silmiin
Miettii menneisyyttä. Katsoo ylös pilviin
Liian aikasin poistuu liian moni nuori
Ihan liian moni..
KERTO