Kiersin ympyrää kauan, sammutellen liekkejä. Kutsukaa minua, näytän paikan. Likaisen kellarin jossa murha tapahtui. Tässä se nyt on. Paikka, murha. Nyt aloittivat tanssin kuoleman. Valssilta tuo enemmän näyttää, mutta en ole osa mainiota tuomaristoamme, antakaa raikuisat aplodit Spedelle, Riki Sorsalle, Tauno Palolle JA HERMUSELLE. He kaikki ovat tanssineet läpi elämiensä, ongelmasta ongelmaan, pyörien ohi. Mutta katsokaas mitä parille tuomareistamme kuuluu? He ovat kuolleita, ns. raatoraiskattavia, madon syömiä tortilloja aivokudoksella. En valita, joka iltainen makaroni kyllästyttää.
Roskapöntön kansi pitää nuo tuoksujen villit öljyssä pitämät orgiansa sisällään, nauttien pienistä kiljahduksista sisällään. Jotkut hajut ovat kuin kevyt suputus korvassa, kaunis lauluääni tai DOJOING-ääni, mutta monet ovat heidän pahimpia vihollisiaan, karjumisia ja itkuraivareita. Meidän maailmamme, heidän sotansa. Go go Power Rangers!
Raamattu soi!