IRC-Galleria

Katseesi pelokas ympäriinsä harhailee,
kristalliset kyyneleet poskiasi pitkin maahan putoilee.
Sydämesi keskellä musiikin epätahtiin lyö,
hetken odotat… hetken, jonka jälkeen sanasi taas kerran syöt.
Väsynyt jo taidat olla matkaasi raskasta jatkamaan,
yksin kylmissäs taivaltamaan.
Toivot vain, että joku ojentaisi sinulle kätensä,
ennen kuin liian myöhäistä jo on…

Ennen olit kauneinta timanttia,
laulullas kauniilla kaikki kiedoit ympärillesi.
Pehmeällä kosketuksellas, murheet kaikki pois veit,
mutta taidot nämä murheen myötä kadottanut oot.

Pimeys ja kylmyys ajatuksesi turruttaneet on,
jäljelle jättäneet katseen utuisen pohjattoman.
Sädekehäsi, siipesi heikon kauniit,
kadotit kylmän henkäyksen mukana pimeyteen,
turhautuneena valmiina heittämään loputkin itsestäsi menemään.
Sielusi aiot kokonaan pois paholaiselle myydä,
väität ettet sillä enää mitään tee, ei siitä sulle enää mitään hyötyä oo,
mut pieni enkeli, siinä väärässä sä oot.

Ennen olit kauneinta timanttia,
laulullas kauniilla kaikki kiedoit ympärillesi.
Pehmeällä kosketuksellas, murheet kaikki pois veit,
mutta taidot nämä murheen myötä kadottanut oot.

Ennen olit kauneinta timanttia,
laulullas kauniilla kaikki kiedoit ympärillesi.
Pehmeällä kosketuksellas, murheet kaikki pois veit,
mutta taidot nämä murheen myötä kadottanut oot,
kauas pois pimeyteenÂ…