IRC-Galleria

Rakas päiväkirjani, olet kaikki mitä minulla... ja minun täytyy tunnustaa jälleen kerran mopo keuli rotkoon ja viimeisinä päivinä se on ollut rotkoissa useammin kuin kerran. Olen hiukan pettynyt itseeni ja ryven itsesäälissäni, koska se on hupaisaa, mutta tänään tein parannuksen, nyt loppu juominen sanoi great late jamppa tuominen... ja huomenna aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja rankaista itseäni käymällä läpi movieworldin joka ainoan laitteen, tietenkin lukuunottamatta noita nossojä laitteita jotka on suunniteltu kolmevuotiaille tytoille, vaikka oma henkinen olotilani onkin jotain tuota luokkaa. Mutta enivei nyt lähden lojumaan sängyn pohjalle ja juomaan appelsiinimehua...

Niinpä niin ja näinpä näin... Rakas päiväkirja eilen olin hyvin humalasssa ja tänään hyvin hankooverissa... hannooverissa eiku siis surfersissa, enivei. Nyt vain lohoän ja yritän loytää itseni uudelleen. Parit velmut leffat alla ja joku engelsmanni kysyi "mikä oli sen ekan leffan nimi" ja minä siihen että "en mä ees muista sitä leffaa enää". Enkku oli ihmeissään ja poistui paikalta itkien. No ehkä ei mutta olis ollu hauskaa jos ois. oikeasti hän jatkoi bilis-sessiotaan toisen englantilaisen tyttären kanssa. Katsoin heitä kummissani ja jatkoin omia realitychekkejä. Ai niin, rakas päiväkirjani muistuta minua että en enää joisi kaljaa... worst hangovers ewer... pitäydy viinassa tai älä juo ollenkaan, jälkimmäinen vaihtoehto olisi ehkä fiksumpi tapa toimia, mutta toisaalta hyvin tylsä ja antisosiaalinen tapa, ja jos ei ole humalasssa ei munaa itseään tarpeeksi ja minullahan on hyvin omaperäinen tapa tehdä kaikkea holmoilyä humalassa. Ja myoskin seuraava aamu on hyvin ikävä, koska täytyy pyydellä anteeksi omaa käyttäytymistään... mutta nyt lähden vieroitukseen ja jatkan appelsiinimehu linjalla kohti seesteisiä sekiksiä, kuten Riku Rajala ehkä asettelisi sanansa... KIITOS

Viper Spank eli apista enkuksi... toimii aina "meaningless hours turning into meaningless years" kyllä tontsa osaa asetella sanansa hienosti! Ja ainahan hän on osannut...

"No niin jätkät nyt ruvettiin pitää päiväkirjaa" sanon minä ja skitsofreeninen ääni omassa päässäni vastasi myontävästi. "No ookoo" sanoin minä hullulle olennoleni itseni sisässä ja näin kuinka teksti ilmestyi tietokoneen ruudulle jota katselin... ei en ole kotona olen kaukana sieltä, mitä tykkään kutsua kodikseni. Vaikka kenelläpä todellista kotia olisikaan. "Jiiihaa" huusi ääni päässäni ja sai minut lopulta sekoamaan sanoissani. Niin ja siinä jos missä minä olen hyvä, vaikka en aina tiedäkkään mitä se tarkoittaa. Niin ja tykkään myos käyttää sanaa "niin" paikoissa jonne se ei ehkä kuuluisikaan, mutta väliäko sen. Tänään kun saavuin aamuyostä hostellihuoneeseeni, joka ei itse asiassa ole vain ja ainoastaan minun huone, vaan myos seitsemän muun ihmisen huone, näin tyton oksentamassa huoneen lattialle ja tänä aamuna tuo samainen tytto, ihmetyksen herättäen ei muistanut mitään tuosta, tiesi vain että "kyllä, kyllä minä oksensin latttialle". No se hänelle suotakoon, olihan hän sentään englantilainen. Ja kuten nuo meidän kaikkien tuntemat britit yleensä tahtovat huutaa "Wicked". En ymmärrä, mutta ei sillä että ymmärtäisin montaa muutakaan asiaa tässä maailmassa...?