IRC-Galleria

äääääääääääää pälä pälä pälä pääääää ääääääääh äääää pälä pälä pälä pälä päääääääpälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä päääääääääääääääääääääääähhhhhhhhhhhhhh!!!!
Ei jaksa, sekosin lopullisesti ja minua ei voi ehjätä. Niinpä niin ja näinpä näin. Aaaaaarghhhh parintunnin päästä lähtee bussi ja 15 ja puol tuntii siinä, lystiä varmasti piisaa... Noh käsillä ovat siis muutamat viimeiset levolliset tunnit austraaliassa joten lähden tästä tuijottamaan meren rantaa kun siihen on vielä mahdollisuus, sen jälkeen en sitä enää näe muutakuin lentokoneen ikkunasta ja hyvällätuurillahan tuo ikkunankin peittää joku 3000 kiloinen ameriikan mummo....

Huu-haa rakas päiväkirjani, koeta kestää vaikka aina et täysin minua ymmärräkkään. Tänään minulla oli niin sanotusti enough courage to take myself into a surf lesson, ja hauskaa piisas, vaikkakin minä niin sanotusti, suck at it. Olen varmaankin maailman historian huonoimpia surffaajia, vaikka tuutori yritti lohdutella, että hyvinhän se meni, mutta huuteli kyllä perään että kyllä te vielä tartette lisää surffi koulua, että painukaahan buukkaamaan seuraava tunti. Harmistuksekseni aika ja myoskin erittäin niukka rahavarastoni on ehtymässä tyhjiin joten luunlenpa että surffailut on minun osalta tänä keväänä surffattu. Mutta älkää luulkokaan ettenko tulisi takaisin ja valloittaisi maailmaa mahtavilla surffiliikkeillä. Parempi olla luulematta, sillä enhän minä mitään tuollaista tekisi, mutta minun osaltani surffaus ei ollut tässä, vielä joku päivä jossain päin maailmaa minä vielä kiipeän sinne aallolle ja pistän sen noyristelemään alleni... mutta sitä odotellessa...

Hahaa laskeskelin tossa et, kuka ois paras ryyppykaveri synttäreiksi, niin totta:

Tomi - Jani 55%

Tomi keksii loistoidean pystyttää kadun varteen oma terassi ja kutsua sinne kavereita. Valitettavasti sekä hän että Jani joutuu pettymään, kun hommaan sopimaton säätilanne ja kateellisen ohikulkijan hälyttämät viranomaiset pilaavat koko homman.
Pelkoguru suosittelee juomaksi: cuba libre

Tomi - Janne 25%

Illanvietto venähtääkin lähes parin vuorokauden mittaiseksi hillittömäksi tinaamiseksi, ja molemmat saavat pahimmat morkkikset ja pelkotilat miesmuistiin. Janne pelkää menettävänsä järkensä.
Pelkoguru suosittelee juomaksi: pontikka

Tomi - Pekko 99%

Baariin saapuessanne portsari huomauttaa, että Tomi muistuttaa erästä rock-tähteä, ja loppuillan tarjoilu on taattu harmittoman valkoisen valheen avulla.
Pelkoguru suosittelee juomaksi: joku sikahalpa spurguvalkkari

Tomi - Timo 66%

Tomi kaataa vahingossa pöydän täydeltä juomia lattialle, eikä Timo suostu siivoamaan jälkiä, joten Tomi joutuu könyämään rätti kourassa lattialla pitkän aikaa.
Pelkoguru suosittelee juomaksi: rommitoti

Muutamat osu niin kohilleen kuin vain voi...

Lisäys eiliseen, yksin oleminen on helppoa ja joskus myoskin mukavaa... kivisydäntä ei ole helppoa särkeä, koska se on murskattu jo pieniin murusiin... No niin jätetäänpä tunne-elämän läpi käynti taakse ja palataan takaisin normaaliin, mitäääh kuka väitää että tämä skeida olisi jollain tavoin normaalia, niin no ehkäpä asiat ovat paljonkin kiinni siitä kuinka normaalin, omassa piebessä päässään, määrittelee. Tänäänhän lojuin jälleen punkan, jota en halua sängyksi laskea koska se ei sitä ole, pohjalla kello kahteentoista asti ja päiväni oli pilalla, ei aikaa tehdä mitään jännää, eikä kyllä rahaakaan ja ehkäpä jopa innostus on laskenut hieman. Mutta näistä asioista huolimatta en ole luopunut haaveestani päästä surffaamaan joku päivä ja ehkä sen vielä joku päivä teenkin, kun saan itseni liikkeelle... mutta siihen asti...

Kello 2.25 jätin jälleen yhden illan ja yhden baarin taakseni. Kävellessäni pitkin oisiä katuja ja harhaillessani oudossa kaupungissa, mietin hiljaa, pienessä, tyhjässä ja ehkä myoskin tyhmässä mielessäni, asioita joista ei yleensä tule puhuttua... kumpi olisikaan parempi, pelkkä yhden illan huuma ilman paluuta takaisin, vaikkakin baarin jätin juuri sen ajatuksen tähden, että en halua sitä enää, aloittaa kaikkea aina ja koko ajan alusta, vaiko loppuelämän kestävä rakkaus, eipä sillä että olisin tiennyt vastausta, mutta halusin ainakin kuvitella niin. Kyllähän baareista tyttojä loytyy, ja minun tanssiliikeistä päätellen, joku olisi saattanut lähteä mukaanikin, olenhan nuo liikkeet oppinut Oulun syrjäkatujen kasvattamilta tytoiltä, mutta en halunnut, en välittänyt, sillä tahdoin jotain muuta kuin kiusaliaan aamun ja tyhjän olon sisälleni seuraaviksi kahdeksaksi päiväksi. Yksin oleminen on tylsää, vain pelkkä yksi yo toisen ihmisen kanssa vielä tylsempää... Ehkäpä olen tullut liian vanhaksi, mutta en tarpeeksi viisaaksi, mutta halu luoda jotain pysyvää on suuri, vaikka aina luulinkin, että maailmalla seikkailu toisi tarpeeksi sisältoä elämään, eivät asiat aina ole niin yksiselitteisiä, vaikka joskus siltä saattaa tuntuakin. Pyydän anteeksi ja painun takaisin maan alle.

Huuhaa. Tänään en ole tehnyt mitään, muuta kuin haahuillut kaupungilla vailla päämäärää ja tietoa siitä minne olin menossa, vaikka nuo molemmat asiat tarkoittavat ehkä samaa. Mistä johtuu se että olen tänään ollut hereillä vasta noin kuusi tuntia, mutta silti kirjautunut galleriaan jo kolme kertaa. Voimme ehkä alkaa puhua jo jonkinlaisesta addiktiosta tai elämänsisällon puuttumisesta. Niin, surullista. En jaksa enää, menen huoneeseeni takaisin tuijottamaan seinää ja kuuntelemaan, omalla huonolla musiikkimaulla valitsemaani, musiikkia. Tai ainakin minusta se kuulostaa musiikilta, en tietenkään voi ikinä olla täysin varma.

Jep jep jep, jup jup jup. Olenko hullu vaiko vain erittäin tyhmä... itse olen aina halunnut uskoa että olisin vain tyhmä, toivotaan toivotaan, ensimmäisissä testeissä ei ole ainakaan vielä loytynyt mitään hulluuteen viittaavaa, vaikka enhän minä missään testeissä ole edes käynyt. Ja kyllähän minä sinne Movieworldiin tosiaan pääsin ja jo ajomatka bussilla sai vatsan sekaisin, koska kuski oli suoraan jostain... tormäili puihin ja sit vielä oiko taustapeiliä joka liikennevaloissa, ja jarrutteli koko ajan liian intohimoisesti, vaikka en itse maailman paras kuski olisikaan niin ainakin parempi kuin tuo bussikuski. Ainakin itse tahdon uskoa niin. Ja kun pääsin lopulta tuonne villiin teemapuistoon niin meinasinpa jänistää kaikista laitteista, koska kaikille meille aidoille vellihousuille, tuo tilanne on liiankin tuttu, katsotaan kuvia ja uhotaan että käyn kaikissa laitteissa vaan kuvat ja ajatukset on vain niin eri asia kuin itse toimiminen. Noh kyllähän minä lopulta sain itseni ryhdistettyä ja kävinkin läpi kaikki nuo kovimmat laitteen... huusin, itkin ja kirkuin kuin pikkutytto Bon Jovin nähdessään, vaikka olisin varmaan kirkunut myos silloin, mutta vain vitsillä... Gotta go...

Rakas päiväkirjani, olet kaikki mitä minulla... ja minun täytyy tunnustaa jälleen kerran mopo keuli rotkoon ja viimeisinä päivinä se on ollut rotkoissa useammin kuin kerran. Olen hiukan pettynyt itseeni ja ryven itsesäälissäni, koska se on hupaisaa, mutta tänään tein parannuksen, nyt loppu juominen sanoi great late jamppa tuominen... ja huomenna aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja rankaista itseäni käymällä läpi movieworldin joka ainoan laitteen, tietenkin lukuunottamatta noita nossojä laitteita jotka on suunniteltu kolmevuotiaille tytoille, vaikka oma henkinen olotilani onkin jotain tuota luokkaa. Mutta enivei nyt lähden lojumaan sängyn pohjalle ja juomaan appelsiinimehua...

Niinpä niin ja näinpä näin... Rakas päiväkirja eilen olin hyvin humalasssa ja tänään hyvin hankooverissa... hannooverissa eiku siis surfersissa, enivei. Nyt vain lohoän ja yritän loytää itseni uudelleen. Parit velmut leffat alla ja joku engelsmanni kysyi "mikä oli sen ekan leffan nimi" ja minä siihen että "en mä ees muista sitä leffaa enää". Enkku oli ihmeissään ja poistui paikalta itkien. No ehkä ei mutta olis ollu hauskaa jos ois. oikeasti hän jatkoi bilis-sessiotaan toisen englantilaisen tyttären kanssa. Katsoin heitä kummissani ja jatkoin omia realitychekkejä. Ai niin, rakas päiväkirjani muistuta minua että en enää joisi kaljaa... worst hangovers ewer... pitäydy viinassa tai älä juo ollenkaan, jälkimmäinen vaihtoehto olisi ehkä fiksumpi tapa toimia, mutta toisaalta hyvin tylsä ja antisosiaalinen tapa, ja jos ei ole humalasssa ei munaa itseään tarpeeksi ja minullahan on hyvin omaperäinen tapa tehdä kaikkea holmoilyä humalassa. Ja myoskin seuraava aamu on hyvin ikävä, koska täytyy pyydellä anteeksi omaa käyttäytymistään... mutta nyt lähden vieroitukseen ja jatkan appelsiinimehu linjalla kohti seesteisiä sekiksiä, kuten Riku Rajala ehkä asettelisi sanansa... KIITOS

Viper Spank eli apista enkuksi... toimii aina "meaningless hours turning into meaningless years" kyllä tontsa osaa asetella sanansa hienosti! Ja ainahan hän on osannut...

"No niin jätkät nyt ruvettiin pitää päiväkirjaa" sanon minä ja skitsofreeninen ääni omassa päässäni vastasi myontävästi. "No ookoo" sanoin minä hullulle olennoleni itseni sisässä ja näin kuinka teksti ilmestyi tietokoneen ruudulle jota katselin... ei en ole kotona olen kaukana sieltä, mitä tykkään kutsua kodikseni. Vaikka kenelläpä todellista kotia olisikaan. "Jiiihaa" huusi ääni päässäni ja sai minut lopulta sekoamaan sanoissani. Niin ja siinä jos missä minä olen hyvä, vaikka en aina tiedäkkään mitä se tarkoittaa. Niin ja tykkään myos käyttää sanaa "niin" paikoissa jonne se ei ehkä kuuluisikaan, mutta väliäko sen. Tänään kun saavuin aamuyostä hostellihuoneeseeni, joka ei itse asiassa ole vain ja ainoastaan minun huone, vaan myos seitsemän muun ihmisen huone, näin tyton oksentamassa huoneen lattialle ja tänä aamuna tuo samainen tytto, ihmetyksen herättäen ei muistanut mitään tuosta, tiesi vain että "kyllä, kyllä minä oksensin latttialle". No se hänelle suotakoon, olihan hän sentään englantilainen. Ja kuten nuo meidän kaikkien tuntemat britit yleensä tahtovat huutaa "Wicked". En ymmärrä, mutta ei sillä että ymmärtäisin montaa muutakaan asiaa tässä maailmassa...?