IRC-Galleria

Meille tulee pirun makee työhuone. Yhdestä seinästä tulee musta ja siihen noita tarroja, mitä tossa kuvassa on. Hiiiiieno. Keskiviikkona maalataan! <3

Tuli äsken semmonen jee me muutetaan -fiilis. Kissoilla enempi tilaa, etenkin pupulla enempi tilaa, saadaan vielä yksi perheenjäsenpupukin ja kaikkea.

Oma koti hei, iiiiihan oma. Saadaan vaikka kaataa seinät jos tahotaan. nam.

Eniten tästä nauttii kyllä varmasti Taavetti. Oma huone ja tyttöpupu siihen rinnalle, ei paha, ei. :]



..nyt vaan ruinaamaan kolmatta kissaakin. "Mutku mä haluun ja nyt meillon tilaakin!"

Tyhjennettiin vaatehuonetta muuton alta ja otettiin oikein raaka "Ihan oikeesti laitetaan kirpparille ne, mitä ei olla käytetty ollenkaan tässä asunnossa" -asenne

Arvatkaa kuinka monta kertaa kuului kuitenkin:
"Kyllä mä näihin vielä joskus mahun"

Ha. Istuin tässä koneella ihan rauhassa. Topin tassujentömistys kuului tulevan tänne ja samalla "mau.. miau... mau". Kysyin sitten ihan normaaliin tapaan "Mitä Topias?" ja se pomppasi korkealle ilmaan kun säikähti. En tiiä luuliko se olevansa yksin Juuson kanssa kotona :o

Söpöä, mun kissat laulaa yksin kotona ^^

Miksi juuri minun suustani tulee ne höpsöt vahingossasanotut asiat, joille kaikki nauraa?

Puolitoista viikkoa sängyssä peri veronsa.

Käveltiin tuossa kauppaan ja takaisin, vartti sinne ja vartti takas ja jalat on yhtä puhki kun normaalisti pitkän lenkin jälkeen. Särkee, eikä voimia ole enää laisinkaan.

Arto: "Ne on sytyttänyt pienen kokon pihalle!"
Minä: "Hä?"
Arto: "Ei mulla ole laseja ni en mä nää, mutta se näyttää kokolta!"

...se oli grilli..

Soitin Psykotiimi Oy ja kysyin mun lähihoitajan pääsykoepisteitä ihan kiinnostuksesta.

Täti: "Noniin, tarkistaisin vielä henkilöllisyytesi.. Syntymäaika?"
Minä:"3.1.88."
Täti: "Joo hyvä. no sitten mä kysyn jotain, mitä kukaan muu ei voi tietää kuin sinä! Minkä näköinen ihminen haastatteli sinut pääsykokeissa?"
Minä: "öö.. En muista yhtään. Nainen se oli, ei mua miehet oo haastatellut."
Täti: "Oliko nuori vai vanha tai muistatko tukan väriä?"
Minä: "En muista mitään. En mä saa kasvojakaan mieleen.."
Täti: "No.. Oliko siellä pääsykokeissa ketään miehiä työntekijöinä?"
Minä: "Öö..."
Täti: "No kyllä mä uskon että se olet sinä. Katsotaas ne tulokset..."

^^ En tiedä, miksi piti käydä tuo keskustelu, jos sillä ei kuitenkaan ollut väliä.

Veritulppa :(

Makaan sängyssä nyt toista päivää, tää on hurjan rankkaa. Oon ihan poikki iltaisin ja hyvin tylsyyntynyt päivisin.

Kerrankin on keksitty jotain järkevää, nimittäin Kotisairaala.

Hoitajatädit käy kaksi kertaa päivässä pistämässä mahaan lääkettä ja ottamassa verikokeita ja semmosta. Oon niinku sairaalassa kotona, tää on hyvin kätevää. Saan aina soittaa hoitajan paikalle jos haluan. Ne hoitaisi mun ruokaostoksetkin, ellei mulla olisi avomiestä.

Tää on siksi järkevää, että mä en vie kenenkään sairaalasänkyä turhaan, koska pärjään kotonakin. Ja kyllähän mä mielummin oon kotona, kuin sairaalassa potemassa.

Mutta kyllä sitä mielummin olisi kuitenkin töissä kuin kotona tulpan kanssa. Maha näyttää ihan neulatyynyltä ja kokoajan väsyttää ja on tylsää kun mihkään ei saa mennä.

Ootteko koskaan koittaneet seistä 25 minuutin bussimatkaa yhdellä jalalla viiden ruuhkassa?

Minä olen.

Helvattu ku kinkkaan ku vimosta päivää tällä hetkellä ja kiskoin itseni bussiin kaiteesta ja oon hirveen parka eikä ne keski-ikäiset akat millään voineet tarjota mulle istumapaikkaa. Katsoivat ensin minua ja alkoivat sitten tuijottaa ulos. "Ei me mitään huomattu".

Sitten seisoin siinä akkojen keskellä yhdellä jalalla pitäen yhdestä tolpasta kiinni, mutta ei, minä en saa paikkaa.

Ja ei, en voi kysyä sitä paikkaa itse. Tässä on nyt kyse periaatteesta ja aion nyt katsoa, kuinka monta päivää menee, ennenkuin tarjotaan paikkaa. Bussi 30 on aina täynnä ja minä kinkkaan varmasti vielä monta päivää.

Minäkin aina annan paikan vaivaiselle ja vanhalle. Aina.