IRC-Galleria

Taavetti sai kaverin.

Taavetti tosin haluaa kaverista vähän enemmän. Vaikka onkin leikattu.

Huomenna huomenna huomenna tulee uusi pupu. En minä jaksaisi enää odotella!

Aina, kun jonkun terveys horjuu tms puhutaan siitä, miten hauraalta ihmiselämä silloin tuntuu.

Täytyy sanoa, että oon ehkä kokenut tuon viime viikkoina. Tajusin sen viimeistään tänään, kun luin antibioottikuurin tuoteselostusta ja järkytyin tekstistä: "vakavaan bakteeritulehdukseen".

Kuukausi sitten satutin jalkani hyvin harmittomasti keinussa ja se päätyi veritulppaan ja sairaalahoitoon. Nyt odotin kipeän tulehtuneen viisaudenhampaan kanssa pari päivää kotona ja hampilääkäri puhui jo vakavasta ongelmasta, joka olisi pian muuttunut sairaalareissuksi ja letkuruokintaan.

Mä olen liian herkkis tämmösiin.

Meille tulee pirun makee työhuone. Yhdestä seinästä tulee musta ja siihen noita tarroja, mitä tossa kuvassa on. Hiiiiieno. Keskiviikkona maalataan! <3

Tuli äsken semmonen jee me muutetaan -fiilis. Kissoilla enempi tilaa, etenkin pupulla enempi tilaa, saadaan vielä yksi perheenjäsenpupukin ja kaikkea.

Oma koti hei, iiiiihan oma. Saadaan vaikka kaataa seinät jos tahotaan. nam.

Eniten tästä nauttii kyllä varmasti Taavetti. Oma huone ja tyttöpupu siihen rinnalle, ei paha, ei. :]



..nyt vaan ruinaamaan kolmatta kissaakin. "Mutku mä haluun ja nyt meillon tilaakin!"

Tyhjennettiin vaatehuonetta muuton alta ja otettiin oikein raaka "Ihan oikeesti laitetaan kirpparille ne, mitä ei olla käytetty ollenkaan tässä asunnossa" -asenne

Arvatkaa kuinka monta kertaa kuului kuitenkin:
"Kyllä mä näihin vielä joskus mahun"

Ha. Istuin tässä koneella ihan rauhassa. Topin tassujentömistys kuului tulevan tänne ja samalla "mau.. miau... mau". Kysyin sitten ihan normaaliin tapaan "Mitä Topias?" ja se pomppasi korkealle ilmaan kun säikähti. En tiiä luuliko se olevansa yksin Juuson kanssa kotona :o

Söpöä, mun kissat laulaa yksin kotona ^^

Miksi juuri minun suustani tulee ne höpsöt vahingossasanotut asiat, joille kaikki nauraa?

Puolitoista viikkoa sängyssä peri veronsa.

Käveltiin tuossa kauppaan ja takaisin, vartti sinne ja vartti takas ja jalat on yhtä puhki kun normaalisti pitkän lenkin jälkeen. Särkee, eikä voimia ole enää laisinkaan.

Arto: "Ne on sytyttänyt pienen kokon pihalle!"
Minä: "Hä?"
Arto: "Ei mulla ole laseja ni en mä nää, mutta se näyttää kokolta!"

...se oli grilli..