IRC-Galleria

Joulukuun kunniaksi palataanpa ihmisten(?) kirjoihin.

Marraskuu meni kaamosta potiessa, pyörä tuli kyllä sitten ostettua. Liikuntoa tullut myöskin suoritettua, mutta tuntuu kaikki valuvan hukkaan kun kolmatta viikkoa yrittää suorittaa keuhkonpoistoa omatoimisesti yskimällä.

Keuhkoputkentulehdusta pukkaa siis, ja yskintä tekee jo tuhojaan kylkiluillekin. Kramppaa niin mukavasti...

Käyhän tämä saikkuilu kyllä joululomaan virittäytymisestä, mutta ikävä kun pitäis vielä vissiin kuitenkin siellä töissäkin käväistä *huokaus*.

Katsellaan kuin käy, muuttuuko akuutti krooniseksi ja minä työttömäksi *koputtaa puuta*...

Tulipa pitkästä aikaa käytyä liikuntoa harrastamassa. Huomenna lissää, ettei menis ihan hukkaan nuo kuukausierät :/.

Pari viikkoo on ollut sellaista haipakkaa, ettei ole salilla ehtinyt käymään ja reissun päälle lähtee taas ylihuomenna. Kyllähän tuo olemuskin vihjaa, et jotain tartteis taas tehä.

Uuden pyörän hankintaakin olen harkinnut. Entisessä ei ole enää käsijarrua eikä etuheijastinta, ruostevaurioita löytyy samoin kuin yleistä kitinää polkimista ja ajoittaista suunnatonta ajon raskautta. Tahtosin suomalaisen tekeleen, mutta niillä mokomilla on hinnat kohillaan...

Pohdinta jatkunee, mutta kyllähän tuolla rakkineella vielä yhen talven kitkuttaisi. Kai.

Tuli kestitettyä ystäviä eilen. Oli maistuvaa ruokaa ja juomaa, muutenkin oikein mukavaa.

Nuita tilaisuuksia järjestäisi mieluusti useamminkin, mutta kyllä kaipaisi helpotuksekseen tiskikonetta... Varsinkin kun hupsahti baariloitten puolelle tuo illan kulku, ja nyt vähän väsyttää.

...on tullut tässä parin päivän aikana harrastettua oikein kunnolla. Bussissa vietettyjä hetkiä on kertynyt 1055km edestä, tuntikaupalla odottelua odottelun jälkeen, korviahuumaavaa tuutausta... Ah, kylläpä on ollut "urani huipulla"-fiilis useampaan otteeseen.

Mutta onneksi on yhtä sekopäiset työkaverit, ei pääse juttu normalisoitumaan liikaa missään vaiheessa turneeta :).

Onpa kerrassaan kiva viettää oikeeta (=krapulatonta...heh)vapaapäivää. Saa jopa jotain kotihommiakin tehtyä, eli ei ahista kämpän siivottomuuskaan ihan heti.

Ja ehtii tehä ihan ruokaakin eikä vaan valmismössöjä. Tai siis luetaanko puolivalmisteista ruuan teko oikeeksi kokkaukseksi... hmm.

Otsikko viittaa pitkään ja rasittavaan työpäivään, jolle terapiana saa luvan ja kunnian toimia Tuomon keikka :).

Voikun ois torvisektiota matkassa. Ei oo. Kuitenkaan :(.

Noh, enivei :).

Olin tässä jo neljä (4) päivää kokonaan ilman televisioonia, kun digiboksi sanoi irti peräti 1½kk kestäneen yhteistyönsä.

Vissiin on jumalat ja onni puolella, tuuli myötäinen ja sitä rataa, kun tänään db päättiki herätä henkiin! Toisaalta, ei henki ja mielenterveys merkittävästi heikenneet tänä aikana eli iloista huomata ettei ookaan toosasta (ihan) riippuvainen.

Jeejee.

Tämä on vissiin näitä päiviä, kun ei tiedä onko vielä hieman niinku eilisissä fiiliksissä vai dagen efterissä... Vi hoppas että dagen efter on jo nyt, koska se tuppaa myöhästyneenä olemaan normaalia äkäisempi :(.

Mutta kylläpä oli kivat pilleet eilen. Pystyn toistekii järjestämään. Tuo tietty oli oma mielipide, en sit tiiä oliko vieraat niin tykästyneitä :D. Mutta sehän on hyvä merkki, että juomisia jäi ylikin...right?

Hiljentykäämme rääppiäisten äärelle.

:).

Onpas kiva kun on vapaa viikonloppu ja vielä kaks VPtä siihen päälle. Ei tullu traumoja core-junpasta, eli suunta on viikonloppuna uudestaan salille.

Eilen tuli kuunneltua Huban keikka. Aikas hyvä, vaikka väki ei löytänytkään sankoin joukoin paikalle olemattoman mainostuksen johdosta. Suurin osa paikallaolijoistakin taisi olla bändin listalaisia... Yhdeksänjäseninen bändi=monta vapaamatkustajaa :).

Tänään voisi pitkästä(?) aikaa hieman kokeilla viihdettä, katsotaan miten käy... Edellisistä kerroista on hassuja juttuja kerrottavana :D. Mutta niistei sen enenpiä :).

Kylläpä on ollut nyt joka päivä jotain uutta ja ihmeellistä(?)...

Maanantaina aloittelin opiskelun tapaiset ja ehdin jo kettuuntua oppilaitoksen tapaan "hoitaa" asiat. Aika hyvin ekaksi päiväksi :/. Onneksi siellä ei tarvitse kovin aikaansa viettää *koputtaa puuta*.

Eilen sitten tuli ammuttua ensimmäistä kertaa tässä elämässä ihan kunnon pyssyillä. Aiemmat kokemukset liittyvät yläasteen liikuntatuntien ilmakivääri & -pistoolikokeiluihin. Oli aikas jännittävää tuo tähtäily, niin jännää että yläselkä tuntuu jumiutuvalta...

Tänään meinasin sitten mennä ekaan ryhmäliikkuiluun sinne kuntosalille. Voi kun olisi oikein mukava kokemus, niin saisi lisäpontta tuolle kuntotouhulle :). Raportti seuraa...