IRC-Galleria

Arkullatanssija - Olen enkeleitä kiduttava mies
Mitä sä haluat musta
Mikset sä päästä irti

(jooh, jooh)
Joo mä pyydystin sulle lumihiutaleen,
mut se suli hiukkasen ennen ku sä tulit kiusaten
mua hymylläs ja riuhtasten sydämeni irti
ja vaikka koitit elvyttää se pysähteli silti.
Yskähteli hetken kunnes lysähdin kasaan,
mua kylmäsi niin paljon pyysin hyvästiksi halaa.
Sä hyväilit mua samalla kun hyräilit ne sanat
jotka yhä, yhä vielkin tajuntaan palaa.
Ei tätä verenvuotoo pysty tyrehdyttää serveteillä,
turhaa perkeleitä manaat syytettyäs enkeleitä.
On enkeleiden tehtävänä lentää
eikä laahustaa sun kanssas tien penkereitä.
Tiesin et oot oikeas mut silti pyysin anoen,
etten jäisi yksin alla kiitoradan valojen,
mut eihän päivänsäde sovi siihen kaamokseen,
johon pakotin sen jäämään siltä siivet katkoen.

kertosäe:
mitä sä haluat musta?
olen enkeleitä kiduttava mies
mikset sä päästä irti?
olen enkeleitä kiduttava mies
mitä sä oikeen pelkäät
olen enkeleitä kiduttava mies
mitä sä haluat musta?
olen enkeleitä kiduttava mies

Sä hoivasit mua hellästi itse kituen,
näin silhuetin entisestä pelkän varjon riutuneen.
Turhaa rimpuillen olit kiinni verkossa,
ko piruristilukki harvoin päästää irti perhosta.
Tiesin että kaipaat seittemättä kerrosta,
tiesin et mun asuinpaikka kellarissa pelottaa.
Tiesin et muu kukka ku muratti ei versoa
mun luona, mut en sitä kuuna voinu kertoa
Mul on pakko mielle takertua toisiin,
alentua loisiin, hakee sulta voimii
ja raadeltuna voihkii saalis alttarilla,
mut on pakko veri vuodattaa ja juoda karahvilla.
Kyltymättömästi imen susta pyhyyttä,
mut pyhyys on vaa klishee ei se tuskaa tyynnytä.
Kai ihmisel on syntyjään tarve pyydystää
jotain taivaallista siksi roikun kiinni ryysyistäs.

kertosäe

Kun jalat irtoo maasta,
sua hakkaan raamatulla.
Sä et multa karkaa kulta,
siis, vittu tajuutsä salaat tän saatanan lutka.
Jos joku kysyy ruhjeistas se oli tapaturma
Mustelmatkin sattuu mut sanat halvaannuttaa,
sua parjaan samaan aikaan kun saarnaan rakkautta.
Ei tää oo ihan sitä mitä alkuun kuvittelit,
ku piiloutuu papin kaapuun luciferi.
Yhä useammin otan käteen atraimen,
en kätke enää pahuutta vaan käsken karjaisten
jälleen tuomaan asun käärmeennahkaisen,
ja pyyteettömyys on tunnetila järjenvastainen.
Sua käytän hyväkseni, tarviin sijaiskärsijää.
Eikä neiti ruususet osaa varoo värttinää.
Sua käytän hyväkseni, tarviin sijaiskärsijää.
Miksei neiti ruususet koskaan varo värttinää?

kertosäe

http://www.youtube.com/watch?v=7AYPXsA2JXs