IRC-Galleria

Hän istuu rannalla miettien
ja katsoo järven sineen.
Hän seuraa lentoa lokkien
syventyneenä eiliseen.

Mitä silloin oli, mitä silloin teki?
Sitä muistelee hän haikein mielin.
Hän silloin elämänsä naisen näki,
joka oli maailman kaunein ja sielvin.

Tuo nainen ei häntä huomannut,
kun käveli pitkin katua.
Hän ei oikein tajuta voinut,
oliko nainen totta vai tarua.

Hän säpsähti ajatuksistaan
kun viileä tuuli kylmästi puhalsi.
Hän nosti takin kaulustaan
ja paksu usva järven sumensi.

Oli aika nousta ja jatkaa matkaa,
pois järven rannalta kotiin päin.
Mut nainen hänen mieltänsä vaivaa,
ajatteli sitten niin tai näin.

Herätessäni aamulla,
sinä tulet ensimmäisenä mieleen.
Olen herännyt jälleen onnellisena, hymyillen.
Aamukahvia keittäessä,
sinä olet mielessäni.
Sekaisin ajatuksistani laitan purut
väärään paikkaan.

Voiko ihanammin aamu alkaa,
tietäen että joku on myös
höpertynyt minusta.
Se joku, joka saa minut aina hymyilemään
ja ajattelemaan,
että minustakin välitetään.

Päivällä taas ajatukseni pyörii sinussa.
Mieleni tekee koko ajan soittaa sinulle,
jotta kuulisin äänesi ja saisin
hymyillä onnellisena.

Illan jo saavuttua huomaan,
että olen ajatellut sinua koko päivän.
Hymyilen katsoessani kelloa.
Pian, aivan kohta saisin jälleen
kuulla sinusta.

Ja kun menen nukkumaan,
menen onnellisena, hymyillen.
Tiedän, että jaksan huomisenkin
päivän elää.
Sinä annat siihen voimaa ja halua.

Hymyilen sinulle, voimanlähteeni :)

Minuuden muurin takana,
sieluni kokoisessa vankilassa,
mieleni taistelee vapauteen.
Sydämeni kurkkii kaltereiden takaa
ja itkee verta.
Ajatukseni katselee
sellin ikkunan takana
olevaa vapautta,
kohti aurinkoa.
Kunpa loppuisi tämä
tukkijätkän kirjanpito
ajan laskemisesta vapauteen...
Kunpa löytyisi se
pelastava prinssi, jolla
on kauan kätkössä ollut
vankilan avain.
Tunnit kuluvat, päivät
vaihtuvat viikoiksi, kuukausiksi,
vuodet vierii kolkossa
sieluni vankilassa.
Rukoilen sitä pelastajaa,
joka avaa sieluni kahleista,
vapauttaa minuuteni,
parantaa sydämeni
yksinäisyydestä
itketyt arvet.