Jos vain voisin
olisin onnellinen.
Mutta en vain voi.
Kaipaan ystävää,
joka ei välittäisi virheistäni.
Kaipaan menneisyyttäni.
Sitä aikaa,
kun en ollut yksin.
Sitä aikaa
kun ihmiset vielä välittivät olla kanssani.
Sitä,
kun minulla oli vielä aihetta olla onnellinen.
Mutta nykyään olen yksin.
Ystävät joidentakia olisin tehnyt mitävaan.
Ovat poissa.
He ovat vain jättäneet minut muistoihinsa.
Nykyään kaikki mitä he sanovat on vain puhetta.
Kaipaan sitä entistä aikaa.
Tiedän että moni sanoo tämän luettuaan ette
"Et sä oo vaan muisto. En mä vaan puhu"
je se jää sitten siihen.
En voi muuta sanoa,
kuin että olen yksinäinen ja että
kaipaan ystäviäni
KAIPAAN TEITÄ KAIKKIA!!