IRC-Galleria

---

Tulta ja tappuraa
ihmisten mielissä
sieluissa.

Tahdon paloa, teoissa
sanoissa, eleissä
elämässä.

Tulisilmän luomia katseita
ihmisiin, suoraan silmiin
rakkaudessa.

---

Huomasin tosiaan, että "galtsuun" oli ilmestynyt tällainen päiväkirjatoiminto. Sepä hienoa, kerrassaan loistava idea. Siispä nyt tänne voi jorista kaikenlaista juttua, enemmän ja vähemmän järkevää tai saati filosofista.

Tänään oli kyllä loistava päivä. Oikeastaan en jaksa jorista siitä juurikaan, mutta tässä kämpille saavuttuani tuli jostakin mieleen Jim Morrisonin teksteissä ainakin kerran esiintyvä ajatus siitä kuinka nainen on tulikehässä ja vähät välittää haasteista. Tästä kontekstistä pahankurisesti plagioiden mieleeni tuli "skenaario" tulisilmistä. Eli siis ihmisistä joilla on määrätietoinen ja menevä katse. He ovat tavallisia ihmisiä kuten me kaikki, mutta he eivät jää tuleen makaamaan. Heillä on mielessä visio, tavoite ja tahto. Koitin nämä asiat ympätä rakkauteen. Mistä muustakaan rakkaudessa on kyse kuin tahdosta olla toisen kanssa, rehellisesti. Toki taustalla on myös fyysinen ja psyykkinen halu omaa partneria kohtaan. Ehkä nykyajan sekaisen elämänmenon keskelle tarvitsisimme lisää 'tulisilmiä', jotka rohkeasti kumppaniaan silmiin katsoen vain häntä myös haluaisi. Omaksi elämänkumppaniksi (tavoite) sekä fyysisesti että psyykkisesti (halu). Visiona voisi pitää yhteisiä sopimuksia ja unelmia.

Tässä onkin hieno aasinsilta nykyajan epämääräiseen 'tiedottomaan' elämänmenoon. Ihmiset eivät tunnu enää tietävän oikein keitä he olevat. Mitä he tekisivät seuraavaksi, tai saati miksi. Monien liikkeiden aikaansaama 'vapautusrintama' on vienyt meiltä pois nuo turvalliset perinteet joiden varassa asiat ovat sujuneet hyväksi havaitulla tavalla. Tästä mielessäni olisi monta makoisaa esimerkkiä, mutta en nyt taida inhosovinistipuritaaniKALVINISTIksi leimaantumisen varjossa tehdä sitä. Toisaalta eräät ihmiset osaavat lukea rivien välistä, ja ehkä asiasta kiinnostuneet osaavat kysyä myös suoraan....

Noniin, muiden ihmisten moralisoinnin jälkeen voisin pohtia omaa status quo:ta. Huoneeni on sekainen. Missä on siis helpon arjen tavoitteeni toteuttaminen? Onko nyt sitten helppoa toimia täällä kämpässä jos lattia on lainehtiva vaatemeri. Pitäisi varmaan jostakin manata tsunami heittämään kaikki vaatteet kaappiin paikalleen. Nyt opettajansijaisuuksien myötä olen siirtynyt veronmaksajien joukkoon, mutta pitkän aikaa olen elänyt muiden ihmisten selkänahasta, verovaroilla. Kunnon kalvinistimiehen pitäisi työ huvinaan paiskia hommia eikä humputella yökerhoissa Pon de Replayn tahdissa. Hurvittelua, naisia ja alkoholia. Aijai!!

Noh, kaiken tämän läksytyksen jälkeen taidan silti olla tyytyväinen. Vähän liikaa resursseja on mennyt yöviihteellä, mutta kansantalous kohenee kun bilehileiden rahoilla kustannetaan AA-klinikoita, moottoriteitä, sairaaloita ja KOULUJA. Yhteiskunnan osana oleminen ei ole siten mitenkään yksikäsitteistä, että voisi jostakin sanoa, että hän on meille hyödyksi. Optiomiljonäärien voitoista lähtee 60% vero yhteiskunnalle. Siihen rahaan saa moni duunari tehdä pitkän rupeaman. Toisaalta puistokemisti Hervannan kauppakeskuksen nurkilla saattaa olla entinen keksijähirmu joiden työstä me muut sitten nautitaan. (hänen nauttiessa muita tuotteita) Lastentarhanopettaja tekee pienellä palkalla työtä (maksaa vähän veroja), mutta pitää huolta Suomen tulevaisuudesta, lapsista. Listaa voisi jatkaa yön pikkutunneille saakka. Kuitenkin tämä taitaa olla tässä tältä erää....mesoan joskus myöhemmin uusista aiheista.