IRC-Galleria

- ei ole normaalirasvaisia hyla-jugurtteja
- minulle yritetään kaupitella kaiken maailman lehtiä
- mikään ei riitä (paitsi minun mielestäni)
- alkoholi on ongelma valtaapitävälle kansanosalle
- en nuorempana tajunnut, että opintoja on turha venyttää
- TV:stä tulee sontaa
- kelikin on huono
- jengi dyykkaa roskiksia ja silti heille ei kelpaa tarjoamani LIHA
- nuoret pissaliisahenkiset naiset eivät tajua, että minua etoo katsella heidän siiderikahvojaan (napapaitaa ei ole pakko pitää)
- noin 50v miehet pitävät perholiivejä vaikka eivät ole kalastamassa eivätkä edes aio mennä
- tasaverotus nähdään ongelmana Suomessa, vaikka mieletön veronpalautusverkko subventoi progressiivisen verotuksen lähemmäksi tasaveroa
- ihmiset ovat niin kateellisia
- panettelevia
- kaupoista on vaikea löytää maustamatonta kunnon lihaa
- en päässyt metsäsavotoille nuorena vaikka halusin
- DI:n palkka riittää hädin tuskin aktiiviseen elämään
- Suomessa ei saa näkyä värejä

JA SILTI OLEN NIIN ONNELLINEN

Lähden lenkille kohta Martin kanssa. Mennään varmaan juoksemaan Pyynikille, jossa on miehekkäitä nousuja luvassa. Ei se mitään.

Lenkkeily on jotenkin tärkeää minulle. Pääsee purkamaan lihaksiin kertynyttä aggresiota jyrkkiin ylämäkiin ja puuskuttavaan hengityselimistöön. Olenkin joskus todennut, että mielenterveys on vaarassa jos ei saa rauhassa tehdä tarpeitaan vessassa eikä pääse lenkillä käymään. Perusasioista ei saa tinkiä, ainakaan pidemmän päälle.

Mirette lukee pääsykokeisiin niin minulla on hyvin paljon luppoaikaa päivisin ja iltaisin. Hyvää aikaa siis käydä lenkillä, vaikka onhan sitä vaikka pääsykokeita ei olisikaan luvassa. Käsittääkseni koitokset ovat vajaan parin viikon päästä, voin olla väärässäkin. Minä kun en tuota aikaa oikein hahmota. Taitaa iitii-rukka luulla, että rypistys loppuu pääsykokeisiin. No, ainakin taukoaa kesäksi.

Opintojen alkaessa samanlaista rypistämistä on luvassa seuraavat viisi vuotta. Tai no, samanlaisella tahdilla ehkä neljä ja puoli vuotta. Minä otin rennommin joten opintoni kesti kaksi viikkoa vaille 7 vuotta, mikä dippainsseillä keskimääräinen valmistumisaika. Tosin niin kauan ei siellä olisi kannattanut olla. Oi mikä autuus kun ei ole enää tenttejä tmv.

Joo..taidan nettailla jossain muualla ennen kuin marty tulee minut hakemaan autollansa. Siitä tulikin mieleeni, että tekisi mieleni ostaa porukoiden hyvässä hoidossa ja kunnossa oleva skoda. Ei vaan ole tarvetta. No toisaalta, kyllähän mies aina auton tarvitsee...

Hitsi kun ei jaksa nyt kirjoittaa. PItänee palata joskus aiheeseen. Ehkä nyt kumminkin esitän tässä ranskalaisilla viivoilla pari ajatusta.

Nämä ajatukset eivät liity millään muotoa tyttöystävääni. Nämä ajatukset ovat pikemminkin elämänkokemuksen tuomia tulkintoja.

- Ei ole mitään tarvetta erityisesti "ymmärtää" naisia. Jos tyttöystäväkandidaatin ajatuksia ja motiiveja on vaikea ymmärtää, tuskin kannattaa vaivata itseään enempää asian kanssa. (Jos ei ymmärrä naista, nainen on alinomaan kurttuileva tai itse vaan ei osaa eläytyä toisen ajatuksiin, tai jotain siltä väliltä)

- Miehet haluaa p*llua, naiset valtaa. (erään kaverin lakoninen kommentti illan linnustusreissun epäonnistuttua)

- "Tasa-arvo" ja "moderni nainen" ovat synonyymejä itsekkyydelle. (tarkoitan, että näitä asioita käytetään _liian monesti_ keppihevosena omien itsekkäiden tarvoitteiden saavuttamiseksi)

- Nainen muuttaa elinympäristöään mieleisekseen. Perhekeskeinen mies haluaa osallistua rakentamiseen, mutta naapurin paha poika rikkoo säännöllisesti naisen rakennusprojektia. Perhekeskeisen miehen kanssa nainen saa kämppäänsä ikeaa ja merimakkoa, mutta tarve muuttaa jatkuu. Valmis ei kelpaa ja koskaan ei tule valmista. Lopulta nainen kyllästyy kaikkeen. Pikemminkin nainen haluaa jatkuvasti uhkakuvia ja ongelmia joita ratkaista. Ongelmien ratkaisuun hän valjastaa miehensä ja lopulta "me ollaan yhdessä onnistuttu".

Naapurin paha poika tuo jatkuvaa epävarmuutta ja ongelmaa mikä saa naisen pysymään sellaisen miehen kanssa. Ikään kuin olisi jatkuvasti treffeillä. Ei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Kiltti mies kun on aina samanlainen. Hänen tuomat kukat ovat aina samanlaisia. Mikään ei muutu.

Kiltit pojat jäävät nuolemaan näppejään kun paha poika tulee ja vie naisen hänen edestään. Lopulta nainen menee kumminkin henkisesti rikki pahan pojan epämääräisessä toiminnassa. Lopulta potin korjaa ritari joka vie naisen mukanaan ja kertoo minne mennään, mutta ei kysele turhia. Hän ohjaa naisen herrasmiehen ottein sinne minne itse haluaa.

^Mies on perheen pää, mutta nainen on "kaula" joka kääntää päätä. Symbioosi vai naisen alentamista?

Kaivoin kaapistani eilen vanhan kunnon sähköjunaratani, mallia Fleischmann. Pistin radan kuntoon ja aloin heti ajelemaan sillä.Voi sitä innon ja toisaalta turvallisuuden tunnetta kun kuulin junan puskevan pitkin rakentamaani rataa. Pistin vielä tavaravaunua ja Esson mainosvaunun veturini perään. Aivan uskomattoman hienoa.

Jos joskus voin asua isommissa tiloissa, pyhitän yhden huoneen pelkästään sähköjunarataani varten.

Jos minulla olisi lapsia, ne eivät saa häiritä kun isi leikkii sähköjunaradallaan ;)

Nojoo..vitsiä...

Noita junaradan eri osia on nykyään ilmeisen hankala saada ainakaan Suomesta. Pitänee ruveta etsimään keltaisesta pörssistä ja nettifoorumeilta ja ostelemaan lisää noita.

Lisäksi olisi hyvä tehdä jokin elektroniikkapiiri jolla voisi tuota junarataa käskyttää. Itse asiassa USBilla voisi aivan hyvin. Tuon muuntajan kilven mukaan 12V ja 0.7A maksimissaan, mihin USB juuri pystyy!

Kohta menen ostamaan hirvenlihaa juholta, sitten pitäisi mennä porukoiden kanssa syömään. Töissäkin voisi piipahtaa.

Kohta tulee emuir ja juho tänne saunomaan. Pari saunaolutta kai kallistetaan. Varmaan pohditaan urheilun tähtihetkiä ja nauretaan kaikenlaisille asioille. Kämpästäni tulee kuulumaan miehistä uhoa ja melskettä.

Naisen kanssa miehestä kuoriutuu tyylitietoinen seurapiirisukkula, joka kätevästi tekee pienet sähkötyöt, porkkanasoseen ja kaalikääryleet. Hän osaa keskustella tahranpoistotekniikoista naislauman tauottoman jutuntulvan keskellä. Lumimyrskyn tullen sama mies luo lumet ja laittaa myrskylyhden palamaan, että perheen naisväki tuntee olonsa turvalliseksi. Sama mies osaa olla siis hyvä isäntä, renki ja rattopoika.

Kaiken tämän jälkeen voidaan vain todeta seuraavaa. Mies on tyytyväisimmillään kalustamattomassa ympäristössä, jossa ei ole lakanoita vaan korkeintaan halkopino petinä. Siellä miehen sielu lepää missä lakanan ei tarvitse olla pingotettu vaan pediksi kelpaa vain kuusenaluinen. Siellä missä vispilä korvataan kirveellä ja juustoveitsi leukulla.

Että näin.

Aloitan tosiaan ylihuomenna uudessa työpaikassa. Nyt hieman kyllä jännittää jo, mutta eiköhän se siitä. Uudessa työpaikassa on uudet haasteet ja tässä vaiheessa uumoilen, että joudun tai pikemminkin pääsen oppimaan huomattavan paljon kaikkea uutta ja haasteellista. Toisaalta pidänkin sellaisesta. Onhan tässä tullut jo levättyäkin ja pidettyä hauskaa kaikennäköisillä tavoilla.

Työpaikka laittoi minut työhöntuloterveystarkastukseen ja siihen liittyviin verikokeisiin. Hieman etukäteen stressasin, että kuinka pahat maksa-arvot saan, sillä olenhan joka viikonloppu viettänyt aika paljon aikaa "viikonloppuporukoissa". ALAT -arvo oli 10-70 ollessa normaali miehille 18, eli todella hyvä. Samaten Gamma-GT oli 9 vaikka normaalisti se on jotain 10-70 välissä tai jotain. En nyt muista noita rajoja tarkkaa.

Minähän en edes koske kevytruokiin, ne ovat mielestäni todella suuri huijaus. Ensinnäkään ne eivät edistä laihtumista (tosin en kyllä ole laihduttamasakaan), sillä niitä syödessä ihminen ei tule kylläiseksi vaan haluaa lisää ruokaa mikä taas nostaa monesti veren sokeritasoa ylöspäin (jos ruoka-annos sisältää paljon "nopeita" hiilihydraatteja. Lisäksi ne ovat hyvin pitkälle prosessoituja tuotteita mikä tuskin on edes terveellistä. Ihmisen pitäisi syödä mahdollisemman luonnollista ruokaa. No, minun kolesteroli- ja muut rasva-arvot olivat työterveyshoitajan mukaan "harvinaisen hyvät". Eli voinen siis sanoa, että syön terveellisesti.

Ei kai tässä muuta. Kohta elokuviin.

Allekirjoitin tänään työsopimuksen. Aloitan työt 1.2. Lisäksi allekirjoitin paperit, että en saa puhua töistäni. Hyvä juttu, pääsee helpomalla kun ei tarvi selitellä kenellekään mitään :D

Lisäksi hankin kotivakuutuksen ja tutustuin tulevan asuntoni lähellä olevaan kauppaan. Se olikin isompi ja parempi valikoimiltaan kun muistin. Kassalla näin jotain kaunista ja päivää piristävää :)

En oikeastaan jaksa jorista tähän enempää. Sata hoidettavaa asiaa hoitamatta.

Tänään kirjoitin vuokrasopimuksen. Muutan kuun alusta Tampereen keskustaan. Hyvä kämppä, halpa vuokra ja mukavat vuokraisännät.

Huomenna pitäisi mennä tekemään työsopimusta erääseen firmaan, jossa alkaisin tekemään opiskelemiani oman alan hommia.

Muillakin elämän alueilla on ollut mukavaa tapahtumaa. :)

----

Elämänjuoksu on pohjimmiltaan aika kaaosmaista, mitä vastaan pitää taistella, lähinnä näkemällä itse vaivaa. Muuten koko elämä alkaa mennä yhä enemmän ja enemmän epäsuotuisampaan suuntaan. Vastaavasti olen huomannut, että kun kokonaisuutena hoitaa asiat hyvin, eli muistaa maksaa laskut ajallaan, syödä säännöllisesti, nukkua riittävästi, harrastaa liikuntaa, hoitaa juoksevat asiat kunniallisesti ja ehkä vielä hymyillä kaupan kassalla niin elämä on aika lailla stressittömämpää. Tällöin kaaosmainen elämä ei olekaan enää niin kaaosmaista vaan pikemminkin hallinnassa. Tällöin on oman elämänsä herra ja hidalgo, sotapäällikkönä vastaan kaaoksen joukkoja :)

Ei kai tässä muuta. Taidan lähteä lenkille kavereiden kanssa.

Perimmiltään ihminen on laumaeläin. Saadessaan jonkinlaisen huomionosoituksen toiselta lauman edustajalta hyvänolon tunne valtaa kehon ja mielen. Sinänsä voidaan siis selittää nykyajan pahoinvoinnin lähde - yksinäisyys. Ihmiset sulloutuvat pieniin yksiöihinsä eristäytyen "laumasta", jääden paitsi jokapäiväisestä sielun leivästä jota voitaneen kutsua läheisyydeksi.

Latinokulttuureissa toisten koskettaminen on monella tapaa "tiuhaa". Ehkäpä osittain siksi siellä ollaan vähemmän stressaantuneita kuin protestanttisen siveyden ja sen johdannaisten maissa ja kulttuureissa. Tiedä häntä. Kertokaa minulle miten asia on. So not, sain tänään halata. Se tuntui hyvältä.

Scorpions:n hitti takavuosilta oli Winds of Change. En ole perehtynyt kyseisen biisin lyriikkaan kertosäettä lukuunottamatta, mutta jos kyseinen biisi minulta nyt löytyisi, voisin hyvinkin soittaa sen. Koen näkökenttääni varjostavien pilvien hälventyvän muutosten tuulen (klise!!) edellä. Parinkin viikon päästä saatan asua keskustakämpässä ja käydä töissä oman alan firmassa. Jää nähtäväksi toteutuuko tämä kaikki mitä tavoittelen.

Tiedän joitakin ihmisiä jotka jumittavat itseään epäedullisessa ellei huonossa elämäntilanteessa. Itsekin joskus sellaisessa märehtineenä jätän turhat pohdiskelut vähemmälle vaan pikemminkin totean, että jossain vaiheessa elämää vaan pitää oppia jouduttamaan oman elämänsä muutosprosseja. Kutsutaanpa niitä sitten vaikka klisenomaisella termillä "Muutosten Tuulet".

Jos edellä mainittuja asioita linkittää jotenkin itsenäisyyteen, niin satunnainen lukija saattaa tulla ajatelleeksi, että ehkä se itsenäisyys ei ole pelkästään kykyä tulla taloudellisesti toimeen erossa vanhemmistaan. Kykyä pestä pyykkejä ja laittaa ruokaa. Mielestäni suurempaa itsenäisyyttää osoittaa kyky huolehtia omasta henkisestä "toimeentulostaan" suhteellisen itsenäisesti. Moni nuori selittää pois kotoa muuttaessaan noin 18-vuotiaana, että "haluun itsenäistyy".

Elämällä on tapana opettaa seurakuntaansa kantapään kautta. Juuri se hihku-meininki millä itsekin joskus muutin pois kotoa on ehkä ihan oiva tapa kohdata kaikenlaiset vaikeudet ja onnen hetket itse. Se kasvattaa, jos luonnetta riittää.

Ei kai tässä mitään. Tänään menen katsomaan mahdollisesti tulevaa kämppääni. Saa nähdä miten jätkän käy.