IRC-Galleria

Tänään kirjoitin vuokrasopimuksen. Muutan kuun alusta Tampereen keskustaan. Hyvä kämppä, halpa vuokra ja mukavat vuokraisännät.

Huomenna pitäisi mennä tekemään työsopimusta erääseen firmaan, jossa alkaisin tekemään opiskelemiani oman alan hommia.

Muillakin elämän alueilla on ollut mukavaa tapahtumaa. :)

----

Elämänjuoksu on pohjimmiltaan aika kaaosmaista, mitä vastaan pitää taistella, lähinnä näkemällä itse vaivaa. Muuten koko elämä alkaa mennä yhä enemmän ja enemmän epäsuotuisampaan suuntaan. Vastaavasti olen huomannut, että kun kokonaisuutena hoitaa asiat hyvin, eli muistaa maksaa laskut ajallaan, syödä säännöllisesti, nukkua riittävästi, harrastaa liikuntaa, hoitaa juoksevat asiat kunniallisesti ja ehkä vielä hymyillä kaupan kassalla niin elämä on aika lailla stressittömämpää. Tällöin kaaosmainen elämä ei olekaan enää niin kaaosmaista vaan pikemminkin hallinnassa. Tällöin on oman elämänsä herra ja hidalgo, sotapäällikkönä vastaan kaaoksen joukkoja :)

Ei kai tässä muuta. Taidan lähteä lenkille kavereiden kanssa.

Perimmiltään ihminen on laumaeläin. Saadessaan jonkinlaisen huomionosoituksen toiselta lauman edustajalta hyvänolon tunne valtaa kehon ja mielen. Sinänsä voidaan siis selittää nykyajan pahoinvoinnin lähde - yksinäisyys. Ihmiset sulloutuvat pieniin yksiöihinsä eristäytyen "laumasta", jääden paitsi jokapäiväisestä sielun leivästä jota voitaneen kutsua läheisyydeksi.

Latinokulttuureissa toisten koskettaminen on monella tapaa "tiuhaa". Ehkäpä osittain siksi siellä ollaan vähemmän stressaantuneita kuin protestanttisen siveyden ja sen johdannaisten maissa ja kulttuureissa. Tiedä häntä. Kertokaa minulle miten asia on. So not, sain tänään halata. Se tuntui hyvältä.

Scorpions:n hitti takavuosilta oli Winds of Change. En ole perehtynyt kyseisen biisin lyriikkaan kertosäettä lukuunottamatta, mutta jos kyseinen biisi minulta nyt löytyisi, voisin hyvinkin soittaa sen. Koen näkökenttääni varjostavien pilvien hälventyvän muutosten tuulen (klise!!) edellä. Parinkin viikon päästä saatan asua keskustakämpässä ja käydä töissä oman alan firmassa. Jää nähtäväksi toteutuuko tämä kaikki mitä tavoittelen.

Tiedän joitakin ihmisiä jotka jumittavat itseään epäedullisessa ellei huonossa elämäntilanteessa. Itsekin joskus sellaisessa märehtineenä jätän turhat pohdiskelut vähemmälle vaan pikemminkin totean, että jossain vaiheessa elämää vaan pitää oppia jouduttamaan oman elämänsä muutosprosseja. Kutsutaanpa niitä sitten vaikka klisenomaisella termillä "Muutosten Tuulet".

Jos edellä mainittuja asioita linkittää jotenkin itsenäisyyteen, niin satunnainen lukija saattaa tulla ajatelleeksi, että ehkä se itsenäisyys ei ole pelkästään kykyä tulla taloudellisesti toimeen erossa vanhemmistaan. Kykyä pestä pyykkejä ja laittaa ruokaa. Mielestäni suurempaa itsenäisyyttää osoittaa kyky huolehtia omasta henkisestä "toimeentulostaan" suhteellisen itsenäisesti. Moni nuori selittää pois kotoa muuttaessaan noin 18-vuotiaana, että "haluun itsenäistyy".

Elämällä on tapana opettaa seurakuntaansa kantapään kautta. Juuri se hihku-meininki millä itsekin joskus muutin pois kotoa on ehkä ihan oiva tapa kohdata kaikenlaiset vaikeudet ja onnen hetket itse. Se kasvattaa, jos luonnetta riittää.

Ei kai tässä mitään. Tänään menen katsomaan mahdollisesti tulevaa kämppääni. Saa nähdä miten jätkän käy.

Toissapaivana saavuttiin Lontooseen. Alkuun ajattelin, etta taman siteen kanssa on hankalahkoa parjata metropolin sykkeessa, mutta nopeasti huomasin tilanteen hyvat puolet. Sidekasi herattaa kissoissa luontaisen hoivavietin ja hakeutuvat kehraamaan loukkaantuneen kaden viereen.

Englannin oppikirjassa koulussa mainittiin Lontoon olevan kulttuurien sulatusuuni. Sita tama onkin. Esimerkiksi ruokakaupoissa paremmin parjaa ghanalla kuin englannilla ja useiden sukupolvien ajan sekoittuneet ihmisrodut tarkoittavat vain yhta asiaa. Lontoolaista naiskauneutta ei voi kiistaa. Toisaalta mahdollisuudet hankkia kohtuuhintaisia ja varmaankin "ihania" vaatteita ja kenkia ovat erinomaiset. Korkokengat kopisevat Lontoon likaisilla kaduilla.

Katujen siisteys ei herata taalla mitaan intohimoja. Rotat eivat ole mitenkaan harvinaisia. Siksi nayttavien naisten korkokenkien kopse roskaisissa kaduissa tuo mielenkiintoisen kontrastin hetken estetiikassa.

Kohta lahdemme Camden Town:n markkinoille etsimaan idioottimaisuuksia. Kettu kuittaa.

Viime lauantaina eräässä tamperelaisessa yökerhossa katselin erään kauniin naisen toimintaa. Hän oli selkeästi panostanut ulkoasuunsa kun oli lähtenyt bilettämään. Hän nautti sillä hetkellä kuningattaren asemaa tanssilattian nokkimisjärjestyksessä. Jokainen mies tuijotti häntä kuin sonnit rauhallisesti laiduntavaa lehmää.

Tämä "kuningatar" välillä "parkkeerasi" eli ikään kuin vahingossa tanssahti suoraan miehen syliin. Ja kun mies reagoi, nainen lähti taas lattialla keskemmälle. Hän teki niin monien miesten kanssa, mukaanlukien itseni. Ei siinä mitään, tämä on varsin tavallista toimintaa naisilta nykyään ainakin. Naiset, nuo pikku narsistit, janoavat ikuista huomiota ja jos mies ymmärtää tämän, suoraan naisen suuhun voidaan valuttaa addiktoivaa, makoisaa hunajaa. Noh, ei siinä mitään. Tällä naisella oli poikaystävä mukana, joka yllättäen oli "rikki".

Joskus aamuyöllä mieleeni tuli ajatus siitä, että tämä nainen huorasi huomiota :) Hän antoi miehille naisellista huomiotaan, jotta itse sai huomiota. Käytän tässä yhteydessä voimakasta termiä "huorasi", sillä hän teki jotain mikä satutti ehkä häntä itseään, mutta aivan varmasti sattui hänen poikaystäväänsä. Yhtä lailla miehet olivat tämän naisen pikkurillin pyörityksen päässä ja osa varmasti tajusi, että naisella on poikaystävä. Moniakaan tämä "pikkuseikka" ei tuntunut haittaavan. Olisi luullut, että ihmiset lähtevät viihteelle pitämään hauskaa, mutta ovatkin vaistojensa varassa saalistamassa toista sukupuolta.

Olin tässä työhaastattelussa eräässä globaalissä yrityksessä joka vaikuttaa myös Tampereella. Meni hyvin, sain vastattua oikein esitettyihin teknisiin kysymyksiin liittyen GSM:n modulaatiotekniikoihin ja yleisiin RF:ään liittyviin asioihin. Toivottavasti saan paikan niin pääsee suunnittelemaan elämää pidemmällekin kuin kuukauden päähän.

Katselin jo 1912 -luvulla rakenenttua puutalokolmiota ja -yksiötä Tampereen keskustassa. Kakluuni ja kaikki. Hinta taisi kolmiossa olla jotain 150 000 sorkkaa tai jotain, mutta yksiön saisi satasella. Ehkä menen hieman asioiden edelle?? Vaikka paikan saisikin, niin siinä on toki jokin 4kk koeaika.

Kohta mennään kavereiden kanssa tanssimatolla pomppimaan. Se on kyllä hauska vempele.

Espanjalaiset lähtivät viime perjataina kotimaahansa. Harmi!

Tänään käytiin espanjalaisten kanssa laskemassa pulkilla ja liukureilla etelähervantalaisessa mäessä, joka oli sopivasti jäässä. Oli aivan mielettömän hauskaa!!! Naurettiin kippurassa kun joku vahingossa ajautui hyppyriin ja lensi rähmälleen lumeen. Heillä oli hauskaa, kuten minullakin. Sain olla taas lapsi.

Ensi torstaina mennään luistelemaan.

Tämän päivän blogissa pohdin ihmisen kauneutta.

Itse uskon, että lapsi syntyessään ei ole vielä turmeltunut kasvattajiensa virheistä. Hän on turmeltumaton henkisesti ja fyysisesti. Jopa kaunis. Suvun henkinen perintö lankeaa vasta myöhemmin maksettavaksi kun lapsi kasvaa ja ikää karttuu.

Lapset ovat vanhempien lihaa ja verta, mutta myös henkinen peili. Heihin puretaan paha olo, ei selitetä käsittämättömiä tempauksia eikä anneta kasvaa heidän rauhassa ja rakkaudessa. Sen sijaan henkisen kuonan roskakippona lapset ovat mitä mainioimpia.

Lapsi ei ole enää turmeltumaton. Hän alkaa vähitellen inhota jopa vihata itseään. Kun olen näin surkea ja mitätön muutenkin, miksi panostaa mihinkään itseeni liittyvään? Vässykät vaeltavat loskaisilla kaduilla katse maassa. Suupieliltä ei tule hymyn häivää paitsi sitten kun kuulee naapurin epäonnesta. Kateus, synkkyys, negatiivisuus ja jopa viha saavat hyvän maaperän.

Onko tällainen ihminen kaunis? Hän tuskin pitää huolta itsestään tai lähimmäisistään. Negatiivisuus ja huono itsetunto varjostaa valintoja. Kaupassa tarttuu vihanneksien sijaan hipposäkki mässyä. Lihatiskiltä ei tartu koriin hyvää lihaa vaan einespuolelta E-aineiden kyllästämä epämääräinen tassu teurasjätteitä. Kaikki tietää mihin tämä johtaa. Kotona ihmetellään maailmaa telkun takaa. Ulos ei kannata mennä kun sataa. Harrastuksissa on vain ikäviä ihmisiä.

Väsynyttä. Ihmiset ovat negatiivisuuden kahlitsemia eivätkä näe paistetta risukasan takaa.

Kauneuden kaava on positiivisuudessa. Kurjuudessakin voi nauraa ja säteillä. Hymyilevät ihmiset ovat kauniita, sisältä ja ulkoa.

Hymyilkää!

Kävin hesessä. Otin bonuskorttitarjouksena isoimman aterian minkä saa. Kaverin kanssa puhuttiin kaikenlaisia, naisista toki. Sitten hain kunnon hipposäkin mässyä (mitä en juuri koskaan tee). Nyt masuni on täynnä roskaruokaa ja karkkia. Sanonpa suoraan, että ihmettelen suuresti, että mitä mielihyvää ihmiset voivat tästä saada?? Olo on paha ja harmittaa hukkaan heitetyt rahat! Tulipa sekin koettua.

Eipä tässä muuta. Olin tänään töissä, huomenna kanssa. Viikonloppuna pitäisi taas mennä Ilvekseen. Saa nähdä ketä tuttuja tulee vastaan tällä kertaa...

Iso määrä kommentteja tuntuu hyvältä. Huomion saaminen tuntemattomilta saa vatsan pomppaamaan. Mitä muutakaan tämä on kuin digitaaliavaruuteen ulkoistettua flirttiä? Eli suoraan sanottuna : osoitus ihmisen narsistisuudesta??!!! :)

Ei se mitään. Jatketaan "kommailua".