IRC-Galleria

Kävin hesessä. Otin bonuskorttitarjouksena isoimman aterian minkä saa. Kaverin kanssa puhuttiin kaikenlaisia, naisista toki. Sitten hain kunnon hipposäkin mässyä (mitä en juuri koskaan tee). Nyt masuni on täynnä roskaruokaa ja karkkia. Sanonpa suoraan, että ihmettelen suuresti, että mitä mielihyvää ihmiset voivat tästä saada?? Olo on paha ja harmittaa hukkaan heitetyt rahat! Tulipa sekin koettua.

Eipä tässä muuta. Olin tänään töissä, huomenna kanssa. Viikonloppuna pitäisi taas mennä Ilvekseen. Saa nähdä ketä tuttuja tulee vastaan tällä kertaa...

Iso määrä kommentteja tuntuu hyvältä. Huomion saaminen tuntemattomilta saa vatsan pomppaamaan. Mitä muutakaan tämä on kuin digitaaliavaruuteen ulkoistettua flirttiä? Eli suoraan sanottuna : osoitus ihmisen narsistisuudesta??!!! :)

Ei se mitään. Jatketaan "kommailua".

Jaaniin..Teneriffan sijaan lähdenkin Lontooseen serkun luokse 3-9.1.2006. Velipoika Emuir tulee samalla kyydillä. Loistavaa!!!! Kiva päästä taas pyörimään Lontoon yöelämään ja etenkin se suuri luonnonhistoriallinen museo kiinnostaa....

Väsyttää...tänään klo 12 olisi työhaastattelu ja yksi työtodistus vielä kateissa...viime tippaan ei kannata jättää tärkeitä asioita....

kele..

19.11.1978. Silloin saavuin ihmettelemään tähän maailmaan. Nyt ensi lauantaina juhlin muutaman hyvän kaverin kanssa tuota maagista tapahtumaa. Toisaalta on ihan sama paljonko on ikää lasissa, elämä silti rullailee eteenpäin ja ainakin vielä sitä on fyysisesti ja henkisesti nuoressa kunnossa.

Huomaan tulleeni elämässä jonkinlaiseen risteyskohtaan. Puolen vuoden päästä lienen töissä jossakin firmassa jossakin maassa jossakin kaupungissa. Kaikki on mahdollista. Ala-asteella pohdin, että "kunpa jo olisin ylä-asteella". Vastaavasti yläasteella ollessani pohdin, että "kunpa olisin jo lukiossa", missä taas toivoin jo olevani opiskelemassa. Mitä sitten kun olen saanut oman alan töitä? MITÄ SITTEN TOIVON? Mikä on seuraava vaihe?

Ehdotuksia?

Nyt hieman pohdin tässä virtuaalitodellisuuden vaikutuksia ihmiseen. Edellisessä päiväkirjamerkinnässä pohdin kevyesti virtuaalikaverisuhteita. Entä miten mahtaa virtuaalitodellisuudessa roikkuminen vaikuttaa omaan fyysisyyteen?

Tarkoitan virtuaalitodellisuudella esimerkiksi tietokonepelejä jotka tähän mennessä ovat kansalle lähes ainoa järkevä keino olla jossakin addiktoivassa todellisuudessa mikä ei ole lainkaan totta. Toki pelien lisäksi jokin habbohotel -tyyppinen virtuaalinen hengausmesta tai jopa erilaiset "tsätit".

Muistan kun eräs virtuaalitodellisuutta opiskeleva jamppa kertoi eräällä luennolla, että ihmiset kestävät eri tavalla irtaantumista oikeasta todellisuudesta, mistä seuraa fyysistä pahoinvointia muodossa tai toisessa. Toisille pahoinvointioireita tulee jo lyhyessä ajassa, toisille nopeammin.

Vaikka pelit, tsätit jne eivät mitenkään vastaa perinteistä virtuaalitodellisuutta, voidaan ehkä ajatella, että ainakin osittain niillä on samankaltaisia vaikutuksia. Eilen pelasin pitkään erästä tietokonepeliä aamukolmeen saakka. En huomannut, että aika kului nopeasti, en huomannut, että minulla on jano ja nälkä. Vessaankin oli asiaa. Eipä ihme, että olo oli huono.

Lisäksi tänään aamulla ja päivällä en kokenut itseäni fyysisesti niin voimakkaasti kuin yleensä. Sitten aloin pohtimaan, että ehkä tällainen virtuaaliosatodellisuuksissa hengailu "irtaannuttaa" meidät itsestämme. Eipä ihme, että nuoruutensa koneiden kanssa peuhaavat jopa pyrkivät väheksymään ihmisen ja siten itsensä fyysistä luonnetta - eli ovat huonoryhtisiä ja heikkoja. (tuleepas nyt tiukkaa sanaa, älkää loukkaantuko)

Noh, kävin korjaamassa tilanteen käymällä punttisaleilla. Nyt on aivan loistava olo!!! Saleilla näin myös Carloksen. Jäätiin lopuksi zuumaamaan kun tytöillä alkoi jokin steppitunti. Eikun siis jäimme venyttelemään....:D

Ruokakaupassa näin Gérman:in. En ole hänen kanssa pitkään aikaan hablannutkaan. Kuulemma jatkaa väikkäriään. Mukava tyyppi kyllä....

<avautuminen>

Joo hei kattellaan! C U ! Hasta luego!

Olen koko päivän tsättinyt. Ensin moskovalaisen ja turkkilaisen tytön kanssa. Sitten toki suomi-kavereiden kanssa. Enemmän voisi tsättiä kuin jaksaa.

Mistä tähän on tultu? Tietokoneesta on tullut elämän arkea rytmittävä kodin viihdekeskus. Siitä katselet elokuvat, telkut, kuuntelet musiikkia. Enää uutta seedeetä ei tarvitse käydä edes kaupungista hakemasta kun voi vaan hakea ne jostakin maksullisesta palvelusta. Sitten kavereihinkin pidetään yhteyttä tietokoneen avulla. Kaverille ei tarvitse enää mennä, vaan voi katsoa hänen luukkuaan vebbikameran avulla ja jutella tekstin tai äänen muodossa - ihan miten vaan.

Onko tässä mitään järkeä???

Onko tällä mitään merkitystä?

Ainakin pari kaveria on naimisissa tsättikavereidensa kanssa. Minä tunnen porukkaa ulkomailta koskaan käymättä niissä maissa. Toki on sitten ihan irl tavattuja ulkomaalaisia kavereita. Ehkä tällä on jokin merkitys. Ainakin nyt toimitaan. JOtenkin tuntuu, että olisi kivempi katsoa revontulia nuotion palaessa....istuminen ei ole ihmisarvoista elämää...

</avautuminen>

Olen 26,97 vuotta vanha tänään. Kohta olen 27 vuotta vanha. Tarkoittanee, että syntymäpäivät lähestyvät uhkaavasti. En jaksa järjestää mitään suurta, ihan vaan p&b -meiningit eli pohjat ja baariin.

Kohta olen siis 27 vuotta. Onko se paljon vai vähän? Tiettyä etua tästä iästä on. Joka paikassa otetaan vakavasti ja miehellähän iän ja kokemuksen karttuminen vain lisää "charmia".

Otsikko tarkoittaa suomeksi "mulkut!". Jollekin hispaneidolle oli aamuyöstä ongelma se, että hänen seitsemän kaveria eivät voineet liittyä jonoon suurinpiirtein jonon keskeltä. Joku suomijäbä rupesi laskuhumalaisen kohteliaasti mesoamaan heille tapoja. Mielestäni molemmat osapuolet ampuivat ylitse. Jossain vaiheessa tyttö huusi tosiaan "POllas!!!". Ei hyvää päivää. Aina en ymmärrä ihmisiä. Koitin olla välissä kulttuurikonsulttina, mutta se tyttö ei halunnut kuunnella mitään, eikä liioin se jätkä joka vaikutti ulkoisesti hieman aggressiviselta vaikkei sitä oikeasti ole.

Muuten ilta oli kyllä todella hauska. En nyt jaksa raportoida siitä mitään, paitsi että todella hauskaa oli!.

Näin syyssateisena alkutalviaamuna sitä ihmettelee, että minkä ihmeen vuoksi ihmisen pitää käydä töissä?? Kai pitää lähteä valumaan bussipysäkille päin....

Ramadan on vissiin loppumassa, huomenna kaiketi. Tänään autoin yhtä syyrialaista jätkää, kanniskeltiin pöytiä ja sänkyjä kun se muutti solusta kaksioon. Jätkä toivoo, että saisi vaimonsa tänne Suomeen. Ramadan on tosiaan lopuillaan, mutta tuo jätkä oli aivan rikki kun ei ollut voinut syödä koko päivänä. Aamupalan voi syödä vasta kun tulee pimeä, mikä täällä Suomessa onneksi tulee aika nopeasti. Sitten hän rupesi vauhkoamaan jostain Raamatun kohdasta missä kehoitetaan kuulemma rasismiin. En jaksa ihmisiä, jotka tulkitsevat sanatarkasti ihmisten kirjoittamia teoksia. Koraani on kuulemma suoraan Allahin tekstiä. Noh, maailma on ihmeellinen paikka kieltämättä :)

Siellä se Jumalan valittu kansa sotii. Tarkoitan siis Israelia. Ei millään kansalla ole oikeutta taistelemalla, tappamalla tai väkivallalla ottaa muilta kansoilta maata ja olla siellä väkisin käyttäen sotilaallista voimaa. Koston kierre toteutuu jälleen kerran. Muutenkin tuon Lähi-Idän tilanne on hieman huolestuttava. Niin paljon sotia ja ristiriitoja. Noh, eiköhän jokin sota taas tässä syty kohta. Ihmisillä on niin lyhyt pinna selvittää asiat diplomatian keinoin, lisäksi ihmisten ylpeys estää antamasta periksi tilanteissa jossa se olisi jopa oman edun mukaista.

Oli ihan kiva päivä sinänsä. En tehnyt tänään juuri mitään. Erääseen potentiaaliseen työpaikkaan soitin ja pääsen haastatteluun. Pitäisi lisätä tätä työnhakuaktivismia. Vai terrorismia? :D