Niin monet kerrat oon pettäny itseni
Leikkinyt että mä olisin joku muu
Miksei kukaan tuu
Ja pelasta mua pulasta, opasta oikeelle kadulle,
estä hukkumasta hulluuteen, pahuuteen
Kompastun pohjaan, uppoon, kastun läpimäräksi
Ja kun takas astun valon nään, onko ketään
Jäljellä joka vois anteeksi antaa mun pienuuden
Jos löytäisin uuden minuuden
Tai sit ei, anyway-ay-ay-ay-ay...
kertosäe:
En mä osaa muuta olla,
vaikka yrittäisin kuinka, ei se onnistu pakolla.
En mä pysty muuksi muuttuu,
vaikka tahtoisin niin paljon, multa voimat puuttuu (2x)
Kai mun on elettävä tämän kanssa,
joka peilikuvasta katsoo mua takaisin, on sekaisin.
Eksynyt, väsyny, mieti mun tekoja.
Mussa on aivan liian paljon vikoja,
miksen nää hyvää enää.
Mä pelkään, muistan selkää, jota tuijotin,
kun esille totuuden otin.
Kenen syy, ettei voi hyväksyy.
Muuta ku valheet, ruma on kaunista, sillon ku sen pystyy peittämään,
heittämään nurkkaan.
Oikee on arvoton-non-non-non-non-non...
**kertosäe**
Leikittäiskö hetken aikaa, että mäkin oisin viaton, täysin liaton.
Ja syytön etten koskaan olisi tahallani ollutkaan niin julkee.
Koitan sulkee silmäni, kulkee eteenpäin katselematta sivuille
ja taakse, mä tahtoisin unohtaa, tää tie johtaa vain alas.
Salassa säilytän menneitä niitä piilotan ja pintaani kiillotan,
miten vois pyyhkii muistot pois...
kertosäe
En mä osaa-aaa...
En mä jaksa...