On kaunis tie
Tietä kulkee kaksi ihmistä.
On onnellista, jos he tarttuvat toisiaan kädestä.
Toinen jälkeen jää, toinen odottaa.
Toinen puhuu, toinen haluaa kuunnella.
Toisella on painava reppu, toinen ottaa sen kantaakseen.
Toisella on nälkä, toinen löytää taskustaan leivän,
he istuvat tierummun kaiteelle ja panevat sen tasan.
Tulee hämärä,
toinen kompastuu, toinen auttaa kädestä ylös.
Toinen eksyy, toinen menee etsimään.
Toinen väsyy, toinen puhuu väsymyksen ohi.
Tulee ilta eikä ole taloja, katto harva kuin puun oksisto, toinen painautuu toista vasten ja heillä on lämmin,,,
Tulee ilta., illat, yö, yöt, aamu, aamut,,,
Jonakin päivänä heillä on sylissään kolmas, joka huutaa
ja he oppivat olemaan yhdessä neuvottomat.
Suurempaa onnea ei ihmisellä ole kuin toinen ihminen.