IRC-Galleria

Kavimme tutustumassa Jerusalemin lahella sijaitsevaan suomalaisten rakentamaan Gipputsiin, joka oli rakennettu 8 juutalaisvainojen aikana Saksaan lahetetyn juutalaisen muistolle.
Gipputsilla oli mm. vapaa ehtoistyovoimaa ym. Paljon Suomesta ja muualta maailmasta ja myos Messiaanisia juutalaisia.
Paikaan oli tehty myos raamattupuisti, jonka me kiersimme. Puistossa oli raamatun ajan mukaan rakennettu erilaisia paikkoja joista opas kertoi meille.
Ensimmaisena pysahyimme Jeesuksen ajan mukaan rakennettuun synagoogaan, jonka pohjapiirros oli samanlainen kuin silloin ja siella oli muutamia kiviakin Jeesuksen ajoilta. Kivi oli tummaa kivea jota on Israelin pohjoisosissa.
Synagoogassa mm. Jeesus kavi 12- vuotiaana (luuk.2:41-52), siella Han kyseli opettajilta kuunnellen heita. Synagoogassa myos rukoiltiin ja keskusteltiin "raamattuun" liittyvista asioista.
Opas kertoi siella meidan olevan Benjaminin, Danin ja Juudanheimon rajalla. Kirjahatim eli liitonarkinkukkulan ja emmauksen tie valissa.
Seuraavaksi siirryimme viljankorjuupaikalle, johon mennessa naimme vartiotornin, joka sijaitsi yleensa pellon laidalla.
Viljan korjuu paikalla oli naytille sen ajan tyovalineita ja siella opas meille kertoi, etta esim. leivan saanti ei ollut siihen aikaan helppoa, joten sen ajan ihmiset ymmarsivat Isa meidan rukouksen merkityksen, jossa pyydetaan Taivaan Isaa antamaan meille meidan joka paivaisen leipamme. Israelin laissa oli mm. maarays ettei peltojen reunalta saanut korjata satoa, eika taakse tippunutta satoa saanut kerata vaan ne oli jatettava koyhille.
Israelissa ohra leikataan paasiaisen aikaan ja vehna helluntain eli viikkojuhlan aikaan.
Paikassa jossa olimme eroteltiin ns. jyvat akanoista.
Vieressa oli vuoristoon pengerretyt pellot, joihin oli istutettu puita. Nahdessamme sen voimme ymmartaa paljon paremmin esim. vertauksen kylvajasta, etta hyvaa maaperaa on vaikea loytaa. (matt 13:1-9)
Sen jalkeen oppaamme kertoi meille olivipuista, jotka kestavat vuosisatoja. Jota mm. Jesaja 53:2 kayttaa ennustaessaan Jeesuksesta.
Naimme matkan varrella miten olivipuista korjattiin sato. Olivit varisuteltiin puusta alas ja kerattiin sitten maasta.
Seuraavaksi saavuimme oljyn teko paikalla, jossa oli isot oljyn puristimet, jotka murskasivat olivin, jonka jalkeen vasta saatiin oljya. Taalla kerrottiin meille raamatun paikasta, jossa kerrotaan, etta meidatkin taytyy ensin murskata, jonka jalkeen voimme tuottaa Kristus valoa.
Neitsytoljy, joka otettiin ensimmaisena kaytettiin pappien ja kuninkaiden voiteluun, kuten Israelisa oli tapana.
Sitten siirryimme viinin teko paikalle, johon oli rakennettu viinikuurnat, jossa viinimarjat poljettiin. Se oli kokoperheen ilo juhla. Sen jalkeen viini laskettiin nahkaleileihin tai saviruukkuihin, jossa viini sitten kavi. (vertaus leileista)
Matkalla naimme myos kaivon joka oli samanlainen, kuin Sykarin kaivo, jossa Samarialainen nainen oli ammentamassa vetta kohdatessaan Jeesuksen.
Veden haku oli naisten tyo Israelissa.
Veden haku paikan jalkeen tulimme paikalle, jossa juutalaiset kayvat viela tanaankin juutalaisen tavan mukaan puhdistautumassa. Messiaanis-juutalaiset kayttavat paikkaa nykyisin myos kastealtaana. (3.Moos 12)
Siita siirryimme hautaluolan luokse, jollaiseen Jeesuksen aikana haudattiin rikkaita ihmisia. Saimme kayda haudassa sisalla. Israelissa on tapana haudata ihminen samana paivana kuin han kuolee rabin siunaamana ja sen jalkeen 7 paivana ystavat ja sukulaiset surivat yhdessa vainajaa. israelissa haudattiin kaarinliinoihin, joista vuoden kuluttua otettiin luut ja laitettiin haudassa oleviin ossuareihin eli luuarkkuihin. Haudansuu suljettiin isolla kivella.
Lopuksi naimme viela Beduiiniteltan, joita Israelissa on paljon viela tanaankin. Sita kayttavat Beduiinit eli paimentolaisheimot ja mm. Aabraham ja Iisak asuivat naissa teltoissa. Teltta tehdaan vuohenkarvasta.

Puisto kierroksen jalkeen pysahdyimme Gipputsilla olevaan kahvilaan ja matkamuisto myymalaan. Siunauksin Eini

Tanaan kavimme retkella taalta majatalo Keitaasta Jerusalemissa opastetun kierroksen.
Ensin menimme oljymaelle, josta laskeuduimme mm. Getsemaneen, jossa kavimme Getsemanen kirkossa, Lisaksi opas kertoi Getsemanessa olevien puiden olevan Jeesuksen aikaisia, koska olivipuut, joita siella oli. Versoaa aina uutta vaikka runko kuivuisikin valilla tai se hakattaisi pois.
Getsemanen kirkossa oli mm. sellainen kivi, johon uskotaan etta Jeesus olisi hikoillut tuskassa rukoillessaan Getsemanessa. (Matt 26:36-46)
Getsemanesta siirryimme kohti paikkaa jota pidetaan Golgatana, koska siella on kallio, johon muodostuu paakallon muotoinen kuva. (Matt 27:33)
Toisin kuin yleensa piirretaan, oppaamme uskoi, etta Jeesus oli naulittu ristille kukkulan alla, eika paalla kuten kuvissa. Silla Jerusalemissa ristiinnaulitsemiset tehtiin aina vilkkaan tien varrella varoitukseksi muille. Ja Jeesuksen aikana kallion alapuolella oli mennyt vilkas katu.
Sen jalkeen kavimme Jeesuksen haudalla, joka sijaitsi lahella Golgataa.. Haudassa oli mm. teksti: "He is not here, for He is risen!" (Han ei ole taalla, vaan han on ylosnoussut!)
Sitten nautimme haudan laheisyydessa ehtoollisen ja lauloimme jonkin laulun..

Seuraavaksi siirryimme Damaskon portin lapi Via Dolorosan kadulle, jolla sijaisi paljon myyntikojuja..

Kavimme myos lopuksi Vainojem museossa, mutta kerron siita myohemmin

Siunauksin Eini

Lähtö 25.4.2008

Veikko ja Jorma tulivat hakemaan minua 25.4 aamulla seitsämän aikaan.
Siitä jatkoimme matkaa Ouluun Maisalle, jossa söimme tuhtin aamiaisen ja otimme Maisan kyytiin.
Seuraava pysähdyksemme oli Kemissä, josta tuli Mirva kyytiimme ja siitä jatkoimme matkaa kohti Rovaniemeä, Riitan kotia. Riitta oli myös valmistanut meille ruuan, tälläkertaa keiton, kun saavuimme perille. Riitalla, (joka lähti meille tulkiksi) viivyimme vähän aikaa, koska Venäjän seurakunnasta Umbasta meitä vastaan tullut Pavel halusi hiukan levätä.
Pari tuntia levättyä jatkoimme matkaa kohti Sallaa, josta me menimnme sitten rajan yli Venäjälle.
Matka meni hyvin muuten, paitsi että tullissa huomasimme, että meiltä puuttui Venäläinen autovakuutus. Jouduimme palaamaan Veikon kanssa Sallaan hakemaan vakuutuksen, koska tullissakaan ei enää myyty sitä.
Sitten pääsimme jatkamaan matkaa ongelmitta. Yhdeltä yöllä olimme perillä Umbassa. Veikko oli ajamisesta aika väsynyt ja oli ihan poikki. Toki tulihan siinä kilometrejä hänellä ajettua tietysti, kun Raahesta ajoi sinne koko matkan.

26.4.2008

Minä, Mirva ja Maisa yövyimme Umbassa erään Nadja-nimisen naisen luona. Hän asui aika lähellä sitä paikkaa missä muu seurue yöpyi, joten päätimme iltapäivällä lähteä sinne. Kun saavuimme muiden matkalaisten luo siellä olikin rukoushetki jo menneillään. Mirvan kanssa kävimme päivällä myös pienellä kävelyllä vaihtamassa vähän kuulumisia.
Illalla kello kuuden aikaan lähdimme Umban seurakuntaan kokoukseen, jossa Pavel oli pastorina. Veikko ja me lauloimme siellä ja Jorma saarnasi.
Illalla kokouksen jälkeen pysähdyimme Umban keskustassa, johon oli kerääntynyt joukko nuoria. Veikko ja Jorma menivät oitis jututtamaan Venäläisiä nuoria. He antoivat heidän maistella Suomalaisia karkkeja ja samalla antoivat nuorille traktaatteja, joissa kerrottiin Jeesuksesta Venäjän kielellä. Nuoret ottivat niitä innostuneesti vastaan. Veikko lauloi heille myös pari laulua Suomeksi ja Riitta tulkkasi.
Sen jälkeen me menimme taas Mirvan ja Maisan kanssa Nadjan taloon ja rupesimme valmistautumaan yöpuulle.

27.4.2008

Olimme iltapäivään saakka Nadjan luona, jossa Nadja kattoi meille pääsiäispöydän, johon kuului myös Venäläjän perinteeseen tuttua pääsiäiskakkua.
Päivällä muu ryhmä tuli hakemaan meitä Nadjalta. Mistä otimme myös matkatavarat mukaamme seurakuntaan, josta oli tarkoitus jatkaa matkaa kokouksen jälkeen Zelenoborskiin.
Seurakunnassa oli pääsiäisjuhla, jossa lapset ja seurakuntalaiset lauloivat. Myös Pavel piti pienen puheen. Venäjällä on tapana tervehtiä toisia pääsiäisenä sanomalla: "Hristos vas krees !" elikkä Kristus on ylösnoussut! Johon toinen sitten vastaa: "Totisesti ylösnoussut!" (tietty Venäjäksi).

Ennen Zelenoborskiin lähtöä kävimme Pavelin kotona syömässä, jossa hänen vaimonsa oli laittanut meille ruokaa. Tarjolla oli kaalikääryleitä, salaattia, pääsiäiskakkua ym. herkkuja.
Syönnin jälkeen matkamme jatkui kohti Zelenoborskin seurakuntaa, jossa meillä oli seuraava kokous.

Zelenoborskiin saavuttuamme menimme suoraan seurakuntaan, jonne tuli väkeä lähiympäristöstä ja lähellä sijaitsevasta narkomaanikodista. Eräs N-kodin asukas, johti ylistystä seurakunnassa soittamalla edessä kitaraa. Lauloimme siellä pääasiassa Venäjän kielisiä lauluja, joista osa oli meillekin tuttuja, koska samoja lauluja laulamme täällä Suomessakin, tosin Suomenkielellä.
Yhdyimmekin lauluihin Suomen kielisin sanoin. Ja näin kaksikielinen ylistys sai vähän loistavaa värikkyyttä.

Tilaisuuden jälkeen saavuimme N-kodille, jossa meille oli laitettu iltapalaa. Tyttö joka oli ollut 1,5 vuotta sitten hoidokkina samassa paikassa, toimi nyt siellä vastuu henkilönä ja hän valmisti meille myös ruuat.

Miehet ja Tulkkimme Riitta jäivät yöpymään sinne ja minä, Mirva ja Maisa saimme majapaikan läheltä N-kotia Svetan ja hänen äitinsä talosta.

28.4.2008

Aamulla kello 9.30 Veikko ja kumppanit tulivat hakemaan meitä vankilaan, jossa meidän oli määrä pitää kokous kello 10. Vankilan varajohtaja tuli meitä vastaan portille, josta hän ohjasi meidät sisään. Pidimme kokouksen vankilassa osastolla, jossa oli noin 150 vankia. Osa vangeista tuli kuuntelemaan meitä ja osa heistä makoili omilla vuoteillaan. Veikko kertoi heille oman todistuksensa, kuinka hän oli aikoinaan vankilassa ollessaan kohdannut Jeesuksen ja tullut uskoon, myös minä sain todistaa tuossa kokouksessa.
Kokouksen jälkeen jaoimme heille Venäläisiä traktaatteja ja karkkia, joita he ottivat mielellään meiltä vastaan.

Seuraavaksi meillä oli vuorossa ruokailu narkomaanikodilla ja lepoa ja illalla taas kokous seurakunnassa.

29.4.2008

Tänäänkin meillä oli hengellinen tilaisuus vankilassa kello 10. Tällä kertaa se oli sellaisella osastolla, jossa olivat ne vangit, jotka olivat vasta tulleet vankilaan. Osa heistä sinne vasta ensimmäistä kertaa. He kyselivät kaikenlaisia kysymyksiä uskon asioista ja olivat kiinnostuneempia kuin aiempana päivänä olleet kuuntelijat. Kuuliakuntaa meillä oli siellä nyt noin 30 vankia.
Veikko, Mirva ja Maisa todistivat ja lauloimme heille myös pari hengellistä laulua Suomen kielellä, jotka Riitta tulkkasi heille.
Huoneessa jossa pidimme tilauisuuden oli myös pikku kissa, joka tuli syliinki.
Tilaisuuden lopussa Veikko esitti ns."alttarikutsun", jolloin 6 vankia halusivat tulla uskoon ja ottaa Jeesuksen vastaan.

Illalla meillä oli taas Zelenoborskin seurakunnassa kokous, jossa Jorma opetti taivaan pankkitilistä, joka on aina auki ja jossa on miljoona dollaria. Hän oli laittanut lapuille raamutun kohtia, joissa oli Jumaln antamia lupauksia ihmisille.

Kokouksen jälkeen menimme käymään kaupoissa. Joista ostimme tuliaiset ja häälahjan N-kodilla olevalle pariskunnalle, joka oli kuukauden päästä menossa naimisiin.

Kävin myös postissa laittamassa Suomeen kortin. Matkalla kipasimme myös Zelenoborskin lastenkodissa antamassa pienen lahjoituksen. Lapsia emme saaneet tällä kertaa nähdä, koska he olivat koulussa.

Iltapalan söimme vielä narkomaanikodilla, josta saimme ostaa vielä viimeisiä tuliaisia Suomeen, sellaisia Venäjän kielisiä kalentereita, joissa tekstinä oli joku psalmi tai raamatunpaikka. N-kodin asukit lahjoittivat meille sellaiset itsetehdyt seinätaulut, jossa oli raamatunpaikka kirjoitettu englanniksi, minun taulussani lukee "etsikää ensin taivasten valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin tämä kaikki teille sen ohessa annetaan."
Olimme siellä myös viimeisessä iltahartauksessa, jossa ylistettiin Jeesusta Kristusta ja Jorma puhuikin vielä siinä, sitten aloimme valmistautua kotiin lähtöön ja menimme Maisan ja Mirvan kanssa Svetan kotiin.

30.4.2008

Aamulla oli sitten lähtö Suomeen. Svetalla söimme vielä aamiaisen ja Veikko tuli hakemaan meitä muistaakseni noin yhdeksän aikaan. Sitten lähdimme matkaan. Menomatkalla kaikki meni hyvin myös tullissa ja pääsimme jouhevasti rajan yli. Pavel ei tullut enään Suomeen vaan hän jatkoi matkaansa kohti Umbaa. Sallassa pysähdyimme paikalliseen pitseriaan syömään vähän välipalaa.

Matka jatkui rattoisasti rupatellen. Noin puoli neljän aikaan saavuimme Rovaniemelle Riitan kotiin, jossa hänen miehensä Pekka jo odottelikin. Rovaniemen vapaaseurakunnassa oli hollantilainen nainen nimeltä Luisi puhumassa kello viideltä alkavassa tilaisuudessa, meitä kiinnosti tämä Luisi ja Riitta sopi hänelle tapaamisen meidän kanssa vapaaseurakunnassa ennen tilaisuuden alkua, joten poikkesimme siellä, jossa nautimme kahvit pullan ja jäätelön kera.
Minä, Mirva, Veikko ja Maisa jatkoimme sieltä matkaa kohti Oulua. Oulussa olimmekin jo kahdeksan aikaan, jossa maisan mies Aimo olikin jo ovella vastassa. Maisa laittoi meille vielä hiukan iltapalaa ennen kuin jatkoimme siitä taas matkaa. Maisa antoi vielä minulle ja Mirvalle sokeriastiat muistoksi. Minulle se tuli kyllä tarpeeseen.

Kymmeneltä saavuimme Raaheen. Mirvakin päätti matkan aikana, että hän tulee vielä pariksi päiväksi meille vapun viettoon.

Kokonaisuudessa matka oli hyvä josta kiitos kuuluu Taivaan Isälle ja hänen Pojallensa Jeesukselle Kristukselle! Jota ilman tätä matkaa tuskin olisi edes järjesatetty.

Siunausta kaikille lukijoille toivottaen Eini.