Liian usein kaipaan niitä hetkiä,
Et saisin yksin nukahtaa ja herätä.
Ei tarvis jännittää ja sisintänsä selvittää,
Kun ei sitä ymmärrä itsekään.
--
Mä tiedän, sun on vaikee ymmärtää
Haluan sun lähelle, mutten, että kosket
Ja voi kun se niin riittäisi sullekin,
Niin tää kaikki vois jatkuu paljon helpommin.
Mulle tämä syvä hiljaisuus
On parempi kuin huono valhe uus.
En voi sanoo suoraakaan, et: "Joo, edelleen ahdistaa",
Kun me sitä jäätäis sitten kelaamaan.