IRC-Galleria

Täytynee taas todeta, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Sehän on jo todettu, ettei minua oikeastaan mikään muu pitele aloillaan, kuin 40 asteen kuume (eikä sekään aina välttämättä).

Viime kesänä huitelin menemään festareilla, vaikka minulta oli luu lähestulkoon poikki jalasta. Ainoan poikkeuksen tekee varmaan Provinssi, jonka lipun päätin myydä päivää tai kahta ennen itse tapahtumaa. Samaisen vuoden tammikuussa, kun kiskaisin perinteiset varuskuntaflunssat ylleni, lähdin vielä yli 39 asteen kuumeessa pyörähtämään Loviisan seutuvilla autolla. Ja tätä ennen olin tosiaan viettänyt täyden työpäivän.

Eikä sovi unohtaa viime vuoden IOP:iä. Olin aikaisemmin samalla viikolla paskonut polveni pahemmin kuin ikinä ja siitä huolimatta lähdin Kuopioon kiertämään ympäri kaupunkia rastikierrokselle (kyynärsauvojen kera) ja juhlimaan muiden insinööriopiskelijoiden kanssa.

Viime viikonloppu oli kyllä kanssa niin nappi suoritus. Olin odottanut Eläkeläisten keikkaa tovereideni kanssa melkein kuukauden, lippukin jo ollut hankittuna ajat sitten. Perjantaina, reilu vuorokautta aikaisemmin itse h-hetkeä, herään _lievästi_ sanottuna tukossa. Sormet ristissä sai mennä ja toivoa, ettei nouse kuumetta ennen lauantai-iltaa, jotta ei jäisi humpat humppaamatta. Kävi kuin kävikin niin, että olin tarpeeksi hyvässä kunnossa keikkaa varten ja nyt taas kärsin nokkeluudestani. Sitä kuumeen nousua odotellessa...