IRC-Galleria

Jos löydyn sinun kännykkäsi nimilistalta,
niin kerro nyt millä nimellä olen siellä!
Sen jälkeen ota tämä blogimerkintä omaan
blogiisi / päiväkirjaasi ja katso millä nimellä
itse löydyt muiden kännyköistä!






8)))))))))

No olipa taas nii vauhikas leiri että ! Nauranu ittensä kipeäksi. Ja aina tämä sama viilis, että nuo leirit on liian lyhhyitä ! Sielä viihtys vaikka viikon <3.. mutta katoma jos ens kesänä saiski semmosen ihan huipun pari päivää pitemmän vähän erilaisen leirin järjestettyä ;) tyväret tietää !

Yöläkään saanu nukuttua ko joku hyi-perhonen lenteli koko ajan siinä minun ympärilä ja puhelin tai marjon kello piippas minkä kerkes ! Ei ne tosin minua haitannu, oli ihan kivvaa kuunnella Marraskosken pelottavia ääniä yöllä ! : sssss

Tämän päivän virsi on numero 88, jonka sanat olen ymmärtäny monen muun lisäksi vasta tässä ihan vasta. :))))

Kävin äsken Jamesin ja Irin kans ulkona kävelemässä. Löydettiin otavaki eikä Irin tarvinu ajaa ojaan pyörällä, tosin ei sillä ollu pyörää, mutta silti. James selitti meän fondueillan tapahtumat ja ruokalistan ja juomat. Olihan se rattosaa.


Nykyisin keskustelen vain elegantisti politiikasta, maailman menosta, muodista... ja lapsenhoitajasta.

Huomena leirille. Ihan mahtavaa !!!!

- Maj Karma, Ukkonen

RR 110/85
p. 68
sa02: 99%


mahtava meno tiukka etukeno! jee jee

Mirkalla punkkaan tämän viikon. Hirveä ressi tuosta opinnäytetyöstä! Mirkallaki on jalakki aivan tönkissä ko on niin rankkaa tämä homma. Kaikki energia mennee tähän konneella istumiseen ja kirjojen lukemisseen. Tai enhän mie lue nuita kirjoja, ko Mirka. Ja mie kirjaan.
Hirvistyttävää :C

Olispa kesä <3. Mie niin haluaisin. Aurinko paistais, ja sais vaan kölliä ja syyä makkaraa ja uia ja olla töissä ja tilillä olis koko ajan miljoonia euroja! Nyt ei oo tilillä ko muutama hassu euro, ja äitiltä piti hakia lissää rahhaa että selviää. Pyh.

Elämä osaa olla kyllä kyllästyttävää. Tässä hetkessä tuntuu, että aika ei kulu millään ja kaikki polkee paikallaan eikä koskaan tapahdu mitään. Ens viikolla toivoo, ettei aika kuluis niin nopeaa ko ei kerkeä edes räpsäyttää silmiä on viikko tai kuukausi tai vuosi menny.
Kaikki tapahtuu liian nopeaa, mutta kuitenki liian hitaasti. Hyvät hetket kestää sekunnin ja huonot hetket vuoden. Koskaan ei saa sitä mitä oikeasti tahtoo, eikä koskaan pääse näyttämään maailmalle, että olis onnistunu jossain. Onnistut kerran, mokaat kerran. Kaikki on sievästi tasapainossa. Mielialat vaihtelee sukkien värin mukaan ja joka päivä joku ihminen muuttuu kusipääksi.
Mitä sitten jos ei tahdo sievää tasapainoa? Ei sille voi mitään tehdä. Se on pakko joko painaa täysillä eteenpäin, turhaan. Tai sitten voi vaan istua kotona ja itkeä.
Mitä sitten jos ei tahdo kumpaakaan?
Mitä sitten kun on jo kaikkea mutta jotain silti puuttuu?
Mitä sitten kun ei oikeastikaan tiedä mitä haluaa, mutta haluaa kaiken nyt ja heti?
Mihin sitten mennään?
Mitä sitten tehdään?
Kenelle sitten puhutaan?


Kyllästyttävää elämää.

<3

sekä Hina-Pulkka.