IRC-Galleria

voiskohan jostaki ostaa uuen selän? ko mie en ennää yhtään jaksais tätä selekäkipua. mittään ei voi tehhä ennää normaalisti ko aina käy selekään kipeää. ko makkaa selällään niin silloin ei satu. kävellessä, seisoessa, istuessa, kumartuessa, aina vaan käy kipeää. tuskallinen elämä.
mie vaihan allaa ihan varmasti. hommaan semmosen ammatin ettei tartte itteänsä rikkoa.
niin kerta!

tajusin sen tänä aamuna. mie en lähekkään kouluun! syksy tullee ja mie en lähe kouluun. toisaalta olen surullinen, ja toisaalta iloinen. töissä on kuitenki helpompi käyä, ko ei tartte tehhä mittään tehtäviä. mutta koulussa taas on viikonloput vappaana ja voi lintsatakki välillä.
13 vuotta koulua. 13 syksyä. melkein 13 uutta reppua tai laukkua. 13 vuojen aikana monta uutta kaveria ja jopa ystävää. ja nyt. mie en menekkään kouluun. nytkö alko ajattelemaan asiaa paremmin, niin onhan se aika haikeaa. olla menemättä kouluun. mutta kyllä näinki on hyvä. olla vaan. töissä.

no kuiteski, minun pitäis alkaa pakkaamaan ja siivoamaan täällä kiirunassa. koska tämä on melkeinpä ainut päivä jolloin mie voin sen tehä. huomenna töitä, perjantaina töitä, ja sen jälkeen haetaan louhikkotien kämpän avaimet ja mennään sinne siivoaamaan. ja lauantaina MUUTTO. voi taivahan talikynttilät! irin kans yhteinen kämppä. emmie voi sitäkään kyllä käsittää. irin kans puhuttiin yks päivä, että me ollaan kyllä tämän asunnon kans edetty aika nopeaa, kerta meillä on jääny kokonaan välistä semmonen harkinta-aika. sellanen pohtiminen ja mietiskely.. "noh mitenköhän me saman katon alla tullaan toimeen..", "kestänköhän mie sitä niin paljon..", "pitäiskö sittekki muutta yksin..".. ei olla pojat paljoa pohdittu! päätettiin että hommataan kämppä, hommattiin, käytiin kattoon, kirjotettiin vuokrasopimus ja sen jälkeen se iski. se todellisuus, nyt meillä on oikeasti kämppä! tsiisus. noh, eiköhän me hyvin pärjätä. on meilä ainaki hyvät suunnitelmat sen kämpän suhteen, että siitä pitäis tulla kerrassaan valloittava asunto. nam.

onpa ihanaa ko syksy tullee. nyt saa alkaa kattomaan luvan kanssa telkkaria taas. kaikki hyvät ohojelmat (SALKKARIT!!!!) alkaa taasen ja pääsee sohovale makkaamaan ja vahtaamaan niitä. niin huippua. kuitekki kaikki minun työvuorot on semmosia etten näe mittään minun lempiohjelmista:(

niin ja mie haluan uuen pyörän. kunnon pyörän. semmosen kalliin ja upouuden pyörän. nytkö ainut kulkuväline on pyörä, ja tuo matka korkalovaaraan on mitä on, niin tahon uuen pyörän. semmosen että siellä voi polkea talvellaki. niin kerta.

ps. kohta on joulu!
pps. eikä siinäkään vielä kaikki, unohin kaikesta tärkeimmän! me irin kanssa ollaan päätetty adoptoida sasse. ko kaikki on sanonu että se talo mihin muutetaan on epäilyttävää väkeä täynnä ja että on vaarallista asua siinä, niin mepä otetaan sasse meille turvaksi! sassesta tulee seitsemän vuoden iässä kaupunkikoira.

Tätäpä ootellessa ja lunssaa parannellessa! Kyllä kelepaa.





ps. sannamarin kuvaus, varastinpas!

pojat mie sanon että ei voi olla huonompaa tuuria ko mulla! tämmöset helteet nii mie olen kauhiasa lentsusa, en onneksi sikainfluenssaa ole saanu, vaikka minua suunnattomasti huvittiki ko aamula soitin arvauskeskukseen aikaan niin se tyär sielä langan pääsä kysy että "ookko ollu ulukomaila viime aikoina? tai ookko ollu tekemisisä semmosten henkilöitten kans jokka on tullu vasta ulukomailta." jos haaparanta laskettaan ulkomaaksi, niin kyllä ja kyllä. tohtorisetä oli aamulla ehkä vähän tolpuusi, ko mie jouvuin sille lateleen mihin lääkkeisiin kirjottaa mulle se resäpti. ja melkeinpä mie itte sen diagnoosinki ittele tehin, se tohtorisetä vain kirjasi. loppuviikko onki sitte makkaamista ja leppäilyä ja yskänlääkkeen tirpomista naamarriin. eipä siinä, se yskänlääke on kolomiolääke ja 10ml sitä vastaa yhtä olutta, että kyllä sillä pikku känät saa päällensä jos niiksen tullee.
lauantaina pittää tehä kämpäkki kiirunankadulle, ko isä tullee takas kottiin muoniosta, niin minun on lähettävä täältä. ei taijjeta ennää isän kans mahtua kovin pitkäksi aikaa saman katon alle..
jos sitä olis sitte sen verran terve että yksin pärjäis! :l jos en pärjää, nii ystävänituttavani teijjän puhelimet ringaa kovasti löördaagina! eipä siinä sitte sen kummempia.

oi että. mulla masentaa olla kyllä kaupungissa, tai ees nivankylässä. ylipäätänsä TÖISSÄ! meillä oli lauran ja maijan kans taas niin huippua sinettäjärvelä su-ti, voi mahoton. shillälailla!
laura keitti meile hyvät hernesopat jokka sitte kalliolla nautiskeltiin. oli vain sen verran litkua se soppa, että meinas lähtiä kattilasta kaadettaessa tuulen matkassa.
mutta kuiteski. mie haluaisin olla koko kesän sinettäjärvellä. se on kyllä niin paratiisi ettei toista. työmotivaatio on nollaaki alempi ja mulla niin ketuttaa lähtiä sinne. mutta ennää 8 viikkoa töitä niin sitte mie piän lommaa niin kauan ko rahat riittää, son varma. lähen kilpiksele vaikka yksin!
niija huomena iri tullee takasin! sitte heti mennään lietteelle ihanaa. <3
hirveä ikävä ollu iriä.!
nyt pittää alakaa valmistuun töi-hommiin. vatut.

oli niin mukava. ahistaa ko piti lähtiä pois sieltä mökiltä. sielä oli niin mahtava olla, ko mikkään ei merkinny mittään ja porukka oli niin paras. kerron lissää ko jaksan. nyt ahistaa.

Eee, on tää aika hauskaa. Oon ehkä ensimmäistä kertaa kämpillä pienessä sievässä yksin. Meikä täälä fiilistellee apulannan tahtiin ja syö rillimakkaraa. tajusin äsken että ko lähen ens viikoksi sinne riparile niin en saa sielä rillimakkaraa. häätyy vissiin ottaa omat murkinat sinne matkaan että selviää viikon sielä! tämän päivän ruokailut on ollu aika yks puoliset. aamiaiseksi rillimakkaraa, päivälliseksi hampurilaista ja iltapalaksi 4.30 rillimakkaraa. nams!
huomena pitäis santsun kans selvitä kahelta kattoon arktikumiin inkkaria. huohhh. helpommin sanottu ko tehty. tänään tuli tivolissa tuli semmonen olo että olis ihana päästä umppariin. santsu kaato lonkeron minun lompakon pääle, ja tuli siitä mieleen, ko kerran umpparisa kaajoin siiderin/lonkeron oman puhelimen pääle. puhelin oli pöyvälä ja vielä soiki, ja sielä se nätisti ui siiderissä/lonkerossa. enkä mie ees tajunnu nostaa sitä sieltä lammikosta, niinkö en ymmärtäny nostaa sitä lompakkoakaan tänään.
tuli muuten mieleen etten mie oikeastaan ees aattele hirveästi mitä kirjotan tänne, mutta sormet vaan liikkuu näppäimistöllä. varmaan huomenna naurattaa lukea tätä tekstiä, ko täsä ei oo mittään tolokkua.
nii ja sitte meikän kesälomareissu näyttää haaksirikkoutuvan aika pahasti. kukaan ei ole missään silloin ko meikä olis liikkeellä. en mee sitte yhtään mihinkään. istun jossain rovaniemellä sillan alla viikon ja juon alkomahoolia. siinä olis reissua varmasti aivan tarpeeksi. huohhhh. tai sitte mie vaan meen minne meen, junassa vietän kesälomareissun. käyn ottaan helsingissä, tampereella, oulussa, kemissä, ja joka puolela kuvia vaan. ja oon junassa. hei muuten aika hyvä biisi on apulannan kaikki sun pelkosi. jee.
meikä lähtee nukkuun, öitä.



emmastina.

onpa nyt niin peri-romanttista. kirjoitan kirjastossa gallerian päiväkirjaa. olen pukeutunu niinkö joku hippi, ja tukkaki on silleen. näytän ihan siltä että olisin aina kirjastossa, vaikken ole täällä käyny melkein vuoteen;o vautsi vau.
eilen oli niin kiva ilta että ei mittään tolokkua. sen jälkeen ko meni kottiin ja alko laittaan nukkuun niin tuli vaan sellainen hmphh:) olo. voi vitsi <3. oli niin psykologiset keskustelut, että minun on melkein pakko maalata taulu meän vertauskuvista. oli se sen verran makea vertauskuva. nam nam.

hei ihmiset jotka asutte rovaniemen alapuolella, mie hyppään junaan tuossa 15.pvä eikä oo hajuakkaan minne mie meen. olis kiva nähtäillä. ehkä.

no onpa vain tovi vierähtäny tännekki kirjottamisesta, ja kyllähän mie tiiän mistä seki johtuu. vippi pääs loppumaan tuosa pari viikkoa sitte, ja sen jälkeen ei ole kalleria enää ollu niin mielenkiintoinen paikka. mie vaan en osaa elää ilman vippiä! nytki mie tulin vaan kattoon että olisko joku minua muistanu ja sitte minun sisälmykseni joutuivat sellaisen paniikin valtaan. vippi puuttuu! oommie ehkä vähäsen koukussa ihmisten kyttäykseen ko aina pittää olla vippi, mutta voihan vipin ansioista myöksin kirjoitella kuumia kommentteja ihmisile salaisesti. jota mie en koskaan tee, mutta se on mukava ajatus.
huijja, minua vähän alko sunnuntaina jännittään ko tajusin että minun ripariin ei ole enää ko kaks viikkoa! hui. sitten sen alkaa, rippikoululeiri numero 5. jokohan mie nyt pääsisin läpi? eh?
on se vain jännittävää.

minusta tuntuu, että tännään mie olen kokenu semmosen "tämä on minun kämppä"- valaistuksen. tiskasin oikeasti kunnolla (tai siis ne loput mitä maijalla jäi tiskaamatta, ko käskin sen lopettaa tiskaamisen..), pesasin pari konneellista pyykkiä ja tehin kurmee-ruokaa! ranskalaisia ja kalapuikkoja. nyt tämä on minun kämppä. ja nukkumaanmenokaan ei ahista enää ollenkaan. nyt olen sujut tämän sängyn kans, eikä minun tarvi pohtia että missä kohti mie nukun ja millä tyynyllä, ja apua voi kauheaa miten uni tullee. nyt tämä on minun sänky. ehkä se vaati tuommosen kylästelyreissun, joka kesti muuten viis päivää(?) akselilla valtakatu-nivankylä. huomasin senki, että ko nivankylässä nukuin omasa huoneesa, joka oli muuten aika autio, niin se kasikymppinen sänky oli liian pieni mulle! meinasin puota lattiale ko aloin kääntymään siinä. mm-mmm.. 160senttinen sänky. <3

kävin muuten tännään irin luona brunssilla. en kyllä ees tiiä oliko se brunssi, mutta minusta se vois ihan hyvin ollakki, niin sanon sitä brunssiksi. tarjolla oli kukkakaalisosekeittoa ja paprikaporkkanasosekeittoa(tosin vain lusikallinen jälkimmäistä), ja voin pojat sanoa, että oli ihan mahottoman hyvvää! sittaristaki oli pakko ostaa itelle kukkakaali että voin värkätä samanmoisen sopan itellekki. nam. fiilisteltiin eilen irin kans puol yhteen saakka yöllä nivankylän koululla. pelattiin ensin kahen miehen pesistä kentälä, joka oli loppujen lopuksi aika rankkaa. sitte me kaivettiin lehtienkeräyslaatikkoa, tai siis eihän sitä nykyisin enää voi kaivaa ko ne lehet on sielä monen metrin syvyydessä, mikä minun mielestä on suuri vääryys, koska sielä ei voi ennää käyä lukemassa vanhoja seiskoja! humpuukihommia tuommoset keräysastiat, joita ei voi kaivaa, ellei omista pitkiä tikapuita ja taskulamppua! hmph.

koska saila, santsu ja ansku on maininnu päiväkirjamerkinnöissään ens lauantaina yo-juhlat, niin mieki aijjon sen tehä! ootan ihan mielettömästi lauantaita, ko saan laittaa minun uuen mekon pääle ja saan syyä kaikkia ihania ruokia ja olla ihanien ihmisten kans. voi mahoton, olispa huono sää lauantaina. jos toivoo että on huono sää, niin eikös silloin tule sitten hyvä sää? aika kälämiä eikö ;)

nyt on pakko alkaa unelle, että saan itteni ajoissa ylös aamulla. se olis sitte lähettävä perheele ansaitteen leipää taas huomenna. ei välttämättä tarvis, ko tännään ostin just ruisleipää pussillisen sittarista, mutta mennään nyt näön vuoksi kuitenki.

hei.