Paavo: kuinka sä puhut sun
äidilles, ihan kun raili
olis sun joku palvelija.
Jari: ole sinä pullamössö
hiljaa, äläkä puutu mun
asioihin.
Paavo: mua jätkä et
pullamössöks nimittele.
(käy käsiks)
Jari: ÄITI!
Raili: IRTI! PAAVO! älkää
nyt alkako tapella.
Paavo: no kun tuo puhuu
niin rumasti sulle ja
komentaa kuin pahempi
diktaattori.
Jari: nyt sohvaperuna,
turpa kiinni.
(paavo hyökkää kohti
jaria)
Raili: PAAVO! älä nyt
ärsytä jaria, hän on
kireänä vain tenttien
takia
Paavo: onhan sitä tenttejä
ollut ihmisellä ennenkin,
mut ei niistä silti oo
tullut tollasia itsekkäitä
kotityranneja, toi jätkä
on pilalle hemmoteltu,
ihan pois pilattu, toisin
kuin meidän pulmu.
Raili: nyt sä menit paavo
liian pitkälle.
Jari: ei kun nyt tästä
tuli just
mielenkiintoista, kun
sohvaperuna avas suunsa,
mä en edes tiennyt et sä
osaat puhua, mä vaan
luulin et sä suhiset ja
kuorsaat.
Raili: hha, JARI !
Jari: ja kuka on pulmu,
ton lapsi vai?
Raili: ei kun kissa,
paavon lellitty kissa.
Jari: mä diggaan kissoja,
ne on itsenäisii, niissä
on tyyliä.
Paavo: niin on, mutta
sussa ei ole mitään
tyyliä, jätät kaikki
jätteet jälkeesi kuin
koira ja äitis vain
passaa, eikä kiitoksen
sanaa kuule.
Raili: Nyt suut kiinni
molemmat.
Jari: toi sohvaperuna käy
ihan kuumana.