Minua ei pelottanut kun olit vierelläni,
luulin että olin kokonaan yksin,
enkä koskaan näkisi sinua enään,
en pysty sanoin kuvailemaan miten onnellinen olin,
kun saavuit eteeni ja lennätit ajatukseni pilviin.
Halusin viettää joka ikisen päivän VAIN SINUN seurassa,
silloin kun minulla ei ollut asiat kunnossa,
silloin minulla olisi ollut seuraa koko elämäni ajan,
enkä joutuisi olemaan täällä yksin.
Ja sitten henkäisin syvään ja sanoin
''olisipa hän täällä'',kahdestaan olisi miellyttävämpää,
tulin hänen luokseen ja halasin lujaa,
enkä päästänyt irti,
voisin viettää hauskan päivän vain jos,
sinut nähdä saisin.
Oikeastaan hänessä ei ole mitään vikaa,
kaikki vika olikin vain minussa,
mutta hän on vain niin täydellinen.
Istuin kotioveni edessä ja,
puhaltelin voikukan lehtiä,
yrittäen saada selville,
tapahtuisiko se huomenna,
tässä kuussa,ensi kuussa,
vai vasta ensi vuonna,
joskus,vai ei koskaan,
aivan niin kuin hän lupasi minulle.
Kaipaan vieläkin niitä päiviä..
Olin korviani myöten rakastanut....