IRC-Galleria

Tänään on kansainvälinen naistenpäivä! Onneksi olkoon nainen! Siitä että olet nainen :)

Melkeen ku "kesä, eikä mitään tekemistä..". Se soi päässä. Hyvä piisi. Mutta nyt on vasta kevät, ja seki oikeestaan tuloillaan. Olispa kiva jo vähentää vaatetta (jätin tänää sukkahousut pois farkkujen alta) ja kulkea tennareissa fillarilla ympäri kaupunkia. Mutta ei tuolla viitti. Jos siirtyy kevyempään takkiin, pitää liikkua autolla ja laittaa istuinlämmitys päälle että tarkenee. Mitäpä sitä ei tekis mukavuuden eteen?

Tuntuu taas vähän samalta ku viime keväänä. Tajusin just että sillon oli nuorisopäivät tulossa ja kauhee sählinki töissä. Ei oikeen tienny mitä pitäs tehdä ja osaako sitä järjestää ja organisoida kaiken niinku pitäis. Ja onko sitä ihan kauhee jos vaan nakittaa hommia eteenpäin. Nyt ei oo sitä ongelmaa. Nyt tehdään aktiivisesti omaa varsinaista työtä. Pyöritetään ripareita ja viikkotoimintaa. Sitä itteensä. Tätä oon oikeesti halunnukki työkseni tehdä.

Keväisin meinaa tässä maaliskuun tietämillä iskeä aina sellanen pieni kevätväsymys. Se tulee joka vuosi, ja aina mä mietin että miks nii väsyttää eikä tekis mieli tarttua mihinkää hommaan. Mieluiten vaan olis sohvalla ja lukis kirjaa tai kattois hyviä telkkusarjoja käsityö käsissä. Ärsyttää vaan, ku ei oo jaksanu siivota ja villakoirat alkaa tehdä suurmuuttoa mun kotiin. Ja joka ikinen vuosi mä yritän keksiä sille syitä, kunnes tajuan että alkaa olla kevät. Siitähän se johtuu. Nyt mä odotan aurinkoisia päiviä (tänään sataa vettä), kuivaa maata ja pajunkissojen puhkeemista. Millonkahan pitää alottaa allergialääkitys? Se pitää alottaa ennen ku siitepölyt astuu kuvioihin.

Pyrin pois negatiivissävytteisestä ajattelustani ja valituskierteestä :)

Aina sillon tällön oon onnellinen siitä että asun meren rannassa. Ainaki melkeen. Ainaki merenrantakaupungissa. Oltiin tänää iskän kanssa jäällä kävelemässä yli tunti. Oli kivaa ja rentouttavaa ja lämmintä. Sitä merituulta johon mä oon tottunu, ei tuntunu lainkaa ja aurinko porotti ihan täysillä. Toivottavasti jäi vähän väriä naamaan!!

Jääkävelyn jälkeen käytiin vielä kiinalaisessa syömässä mahat täyteen. Tuli taas sellanen perinteinen ravintolaähky. Ähky, jota ilman tuntee tuleensa huijatuks, ja jota ilman ois paljon parempi olo ja vähemmän väsy. Mutta hyvää oli. Viimonen ruokalaji oli ehkä vähän tulinen, mutta banaani jätskillä korvas kaiken!

Päivän kolmas tapahtuma on ollu auton siivous. Pitäs varmaan tehä se kunnolla ku siihen ryhtyy, mutta ku unohtu enkä jaksanu enää myöhemmin ruveta korjaileen. Ensi ootin melkosen ajan abcin autonpesujonossa ja kuuntelin pätkivää kissiä ku olin jo irrottanu antennin katolta. Autonpesusta ajoin porukoille imuroimaan sisätiloja ja unohdin imuroida takakontin. Ja pesin matot suihkukopissa, mutta ne ei tullu kokonaan puhtaiksi. Mutta pölyt ja kuivuneet kurat pyyhin kaikki. Ainaki mun mielestä. Mattojenpesun aikana iskä etti mulle netistä vetokoukkua. Alkuperänen maksais 214 tai lähes 500 euroa mallista riippuen, mut toisenlaisen vois kuulema saada halvemmallaki. Pitää kysellä varaosaliikkeistä. Vetokoukku pitää hommata, jos haluu kuskata fillareita fillarinkuljetustelineessä auton perässä. Ja me Annan kans haluttais ens kesänä.

Tänään oli konfirmaatio. Aurinko paistoi kirkon ikkunoista sisään ja sai ihmiset siristelemään silmiään. Mutki. Jos sattu alttarilla oikeeseen kohtaan, oli oikeen lämmin tunnelma alban sisällä. Raamantunluku ja saarna -kohta oli varattu mulle. Mä tein puheen hyvissä ajoin viikko sitte ku tultiin leiriltä ja olin vielä ihan leirifiiliksissä. Kurkku käheenä ja väsymys päällä. Mutta muistin pistää mukaan vihanneksia syövän seurakuntanuoren, ihan niinku lupasinki :)

Konfiksen jälkeen lähettiin isosten kanssa kierrokselle mun sporttiautollani. Vähän teki tiukkaa ku takapenkillä oli neljä. Ja vähän tuntu oudolta, ku ei nähny peruutuspeilistä mitää. Mutta Mikko Leppilampi stereoissa korvas kaiken. Ja iloset ilmeet ja hyvät fiilikset rippijuhlissa. Aina sillon tällön tulee erityisen hyvä olo siitä, että saa olla seurakunnassa töissä ja tehä just nuorten kanssa töitä. Meinasin kirjottaa täitä. Toivottavasti niitä ei tuu vastaan.

Nyt mä oon kotona ja poden päänsärkyä (eturaivosärkyä, Hetalla oli takaraivojomotus). Ties kuinka monetta päivää. Pitäs tehä kunnon keppi- tai muu hartiajumppa ja sitte venytellä. 2 viikkoa vierailla tyynyillä + 2 kertaa 14 tunnin bussimatka ei tehny hyvää. Hartioille. Kaikilla muilla tavoin ne oli hyviä juttuja.

Viime viikolla yks aamu ku nousin sängystä Made by God -paita yökkärinä päällä, päätin tehä siitä tai sitte siitä mustasta kassin. Mitä mä turhaan pidän kaapin pullollaan löysiä t-paitoja yökkäreiks, ku voin tehä niistä jotain. Ja kuitenki tykkään ostaa ja käyttää kivoja ja oikeita yökkäreiks tarkotettuja yökkäreitä. Myös kellari odottaa siivoojaa. Kaikki vanhat vaatteet joita en oo muuton jälkeen käyttäny, pitäs pistää pusseihin ja raijata pelastusarmeijaan. Siellä niille vois oikeesti olla käyttöä.

Ja kukahan siivois tän asunnon? Pitäs imuroida ja pyyhkiä pölyt ja vähintää eteinen luututa. Ja mielellään hinkata suihkukoppi puhtaaks, pestä viemärit ja puunata roskiskaappi. Ja kohtapuoliin pestä ikkunat ja vaihtaa kukkamullat, ku tulee kevät. Jotenki kaikki tää ei mahdu mun sisustusinnostuksen piiriin. Pitäs varmaan kutsua vieraita, nii tulis siivottua. Ainaki imuroitua ja haihdutettua pölyt pois.

Mutta kesää täällä jo kovasti odotellaan! Tulispa se jo. Päästäs Annanki kaa saaristoreissuun.

Silti elämä hymyilee. Nyt on taas elämää. Siks se ehkä hymyilee :)

Hain eilen Annan koulusta ja löysin ekalla yrittämällä perille! Vähän jännitti ajella omalla autolla kehä I:n eteläpuolelle, mutta siitä selvittiin. Ja suoriuduttiin Vantaan Ikeaan. Mitään en taas lähteny ostamaan, mutta kauheesti meni rahaa. Löysin mun makkariin vihdoin yöpöydänki, mut sitte ne oli väliaikaisesti lopussa. Ostin jakkaran. Niitä kait ei voi olla liikaa.

Tänään jää taas O.C. näkemättä, ku mennään Sannan kanssa entä jos? -iltaan. Pitää laittaa äitille tekstari, että tallentaa sen niinku viime viikollaki. Sitte voin pitää perjantaina porukoilla O.C.-maratonia vapaapäivän kunniaksi. Heti sen perään ku oon hakenu uudet työpaikan avaimet. Lukot vaihdetaan tänää eikä vanhoilla pääse enää sisään.

A&A:n postiluukusta tipahti tänää asuntomyynti-ilmotus. Melkeen tekis mieli lähteä kattomaan miltä näyttäis livenä 37+10 neliötä Pähkinärinteessä. Rakennettu 1990. Se +10 neliötä on parvi, jossa on myös kaappitilaa. Saunakin löytyy. Tää ois ehkä just mun kokonen ja olonen kämppä. Ainaki pohjapiirustuksen perusteella. Ehkä vähän sivussa junaradasta, mutta bussitki kulkee. Ainaki asemalle. Nyt jos ois vielä työpaikka pk-seudulla ja 138000 euroa ylimäärästä + välityspalkkio..

Aina saa haaveilla :) Täällä on niin kotosa olo.

Palailtu on. Bussimatka oli taas tappavan pitkä, mut onneks sain nukuttua siellä aika paljon. Ja jostain kumman syystä piti syödä jotain joka kerta, ku bussi pysähty huoltsikalle. Mikä siinä on? Ja tänää on ollu koko ajan nälkä. Ääni ei oo vielä palannu.

Kohta pistelen pippuripiffiä massuun ja lähen sen jälkeen ajelemaan Annan ja Antin kanssa Vantaalle. Rakas pääkaupunkiseutu, täältä tullaan taas :)

Täällä Lapissa vaan syödään koko ajan. Ehkä se johtuu siitä, että mä oon riparilla. Ainahan riparilla vaan syödään ja syödään. Yllästä, Pallasta ja Leviä on nähty. Levin rinteitä vaa kahvilan ikkunasta juustohampparin ääreltä. Vatta on täys ja kurkku kipee. Aamuoppitunnin jälkeen ei kuulunu ku pientä pihinää.

Huomenna kotiin ja pyykkikone käyntiin.

Tänään on kauhee pakkaamisrulijanssi edessä. Mä inhoon niitä. Minkähän takia mä oon tällasessa aina-pakataan-ja-puretaan-laukkuja-ja-boxeja -ammatissa? Huomisaamuna tulee taksi 5.30 ovelle ja kuljettaa mut lasketteluriparibussiin. Sitä ennen siis pitäs keksiä mitä otan mukaan. Kuinka kylmä siellä on? Onko 15 astetta pakkasta siellä paljon? Otanko vaan ja ainoostaan paksumman toppatakin vai yritänkö tunkea myös ohuemman mukaan? Ja mitä tarvikkeita tarvitaan kristityn vaellukseen? Onko kaikki laulukirjat mukana? Kuka ottaa kitaran? Onneks lakana&pyyhe-ongelma selvis jo eilen. Ne mä saan sieltä.

Ja vielä ennen ku painan tänäiltana (toivottavasti ajoissa) pään tyynyyn, pitäs viedä tämä rakas tietokone porukoille. Sieltä tulee ens viikolla kuljetusfirman mies sen hakemaan ja sinne se mies sen seuraavalla viikolla palauttaa. Toivottavasti. Mä oon ihan kädetön jos pöydällä ei oo konetta. Pitäsköhän asialle tehä jotain? Ehkä viikko Ylläksellä auttaa tähänkin vaivaan :) Ja sen perään parit päivät pääkaupunkiseudulla, jota myös kovasti välillä kotiseuduksi kutsun.

Nyt kiharat tukkaan ja töihin.

Ihana tilanne töissä. Olin tänää lounaalla työkaverin kanssa, joka on samoilla linjoilla mun kanssa näissä raamattuopetuksissa. Tuntu hyvältä. Tai tuntuu hyvältä vieläki. Nyt ois kauheen kova into vaa opettaa ja puhua ja pulputtaa.

Mutta ennen sitä soitan postiin ja kysyn, miksi mun Glorian Koti -lehden etusivu on irti.

Olin viikonlopun ystävien kanssa Vuokatissa nuorten aikuisten leirillä. Teki hyvää. Oli hienoa olla välillä kuulemassa opetusta sen sijaan että itte harrastaa sitä. Oikein sielu lepäs. Nyt taas muistaa (hetken aikaa) että saa olla oma ittensä ja kelpaa sellasenaan. Ei oo tarvis yrittää mitään, eikä mitää sais oikeestaan yrittääkkää. Ja että naimisiinki saisin mennä :)

Komee ilmalentoki tuli tehtyä. Ei pitäs kuljeskella ympäriinsä kengännauhat auki ja farkunlahkeet villasukkien sisällä. Harmi, että kännykkäkuva hukkui matkalla mun kännykkään. Tai sitte se oli alottanu matkansa jonku toisen puhelimeen.

Oli myös ihana nähdä Annikaa ja Matiasta. Ja Tommiaki. Ja vaikka kuinka yritin olla vaan leiriläinen ja vapaapäivillä, tuli väkisin tehtyä vähän töitäki. Mutta vaan vähän. Ostin pari kirjaa töihin ja sovin Tommin kanssa keikan Raumalle. Noita töitä tekee aina ihan mielellään. Tuli käytyä kolme tuntia rinteessäki kokeilemassa ja verestämässä laskettelutaitoja ennen hiihtolomariparia. Ihan hyvä näin.

Nyt on eessä enää se ikävin osuus. Laukkujen purkaminen. Äitin kanssa käytiin kaupassa ja ruokakassin oon jo purkanu. Rinkka pyörii olkkarissa isona peikkona. Mutta ihan pakko sekin on tyhjätä ja viimostaan huomisaamuna siivota, kun illalla tulee isosia viettämään ystävänpäiväaattoa. Tehdään vohluja, koska niissä on paljon sydämiä. Äiti kaivo pakkasesta purkin lakkoja ja purkin omppusosetta. Pitää ehkä ostaa vielä vaniljajätskiä.

Vuoden päästä soitan Tommille, Tiinalle tai Jukalle, ja kysyn kyytiä Vuokattiin. Ei tartte sitte matkustaa nii pitkästi yksin. Vaikka Joensuussa ei kyllä ollu mitään vikaa. Siellä oli mukava viettää aikaa ja olla koomassa sohvalla kuuntelemassa Annikan suusta latinan verbejä. Ja syödä siinä sivussa pari karamelliä :) Vielä kun näkisin sen kaupungin kesällä..