näin alkoi yllättävän sininen ja mukava viikonloppumme; automatkalla tulimme ajatelleeksi pientä ruokamäääräämme ja surimme sitä aikamme kunnes kuitenkin pääsimme suurimmitta suruitta perille paratiisiin. Kun tavarat oli saatu järjestykseen pääsimme valkoisen maantiekiiturin selkään ja laukkasimme kohti vihreämpiä peltoja. Nälän yllättäessä saavuimme takaisin keitaaseen nauttimaan sipsipussin antimista. Iltaa kohden sipsit loppuivat ja intialainen sonninnahka sauna lämpeni lämpenemistään, menimme saunaan irroittautumaan riettaasta päivästä, yht'äkkiä mielemme valaisi kaunein näkemämme tähtiverho taivaalla , sitä katsellessamme laiturilta käsin rupesimme pohtimaan elämän kovia ja koskettivia asioita, siinä pähkäillessämme huomasimme karvojen nousseen pystyasentoon kylmän ilman vaikutuksen alaisena. Saunaan palatessamme pahaolo yllätti toisen sotureistamme ja jouduimme kohdata tuon sairauden ja pelon, joka viilsi sisintämme. Pääsimme kuitenkin elävänä ja hyvässä kunnossa takaisin jo hieman suttuisempaan RAKKAUDEN TEMPPELIIN. Tuo synkkä ilta pimeni pimenemistään ja pakenimme hurjaa Mirjaa metsikön siimekseen. Palasimme kuitenkin tuota pikaa ehjin nahkoin takaisin temppeliin. Odottelimme temppelissä aikamme Kreivi Saqwigenin ja Kreivitär Mirviqenin maallepanoa. Vihdoin aikamme koitti ja pääsimme kauan odotetulle savupalkinnollemme kultaiseen käymälään. Kun pääsimme takaisin kävimme käsiksi hyytävään ''Se'' elokuvaan ja katselimme aikamme sitä kunnes uni veti toisen sotureistamme syövereihinsä. Ja niin koitti yö , se oli viimaisein kylmä ja riipivän hiljainen yö, lukuunottamatta toisen soturimme hieman reistailevaa kurkkua. Vihdoin koitti värintäyteinen ja syksynloisteinen paratiisin aamu. Taas haimme jo pitkään odotetun käärylepalkinnon jonka olimme kovalla työllä ansainneet. Kun kreivi ja kreivitär palasivat teiltä tietämättömiltä olimme onneksemme jo kerenneet palata temppeliimme transamerican saloihin. Aikamme ihailtuamme tobya huomasimme aikamme tulleen ja lähdimme painamaan kohti paratiisin edessä aukenevaaa valtamerta, otimme mertenkiiturin roosenlevin allemme ja pakkasimme mukaan sannajan ja savupalkinnot ja suuntasimme kohti tietämätöntä. Emme pelänneet vaikka meri ei ollut tyyni vaan puski roosenleviä mittaamattomalla teholla ja sannajamme hyppi, pomppi ja kurnutti pienessä astiassa aivan nokkiemme alla. Pysähdyimme katselemaan toisen soturimme pelkäämiä kaislikkoja ja palkitsimme itsemme. Kaunis näköala ei kuitenkaan saanut meitä jäämään ahdin valtakuntaan joten päätimme palata temppeliin. Sitä ennen teimme kuitenkin luontodokumentin jonka lukijamme saavat nähdä silmänräpäyksen kuluessa. Niin päättyi matkamme ahdin pauloissa. Tunsimme jäätävää kylmyyttä ja hurjaa nälkää. Syyspäivä alkoi taas kääntyä illaksi ja nautimme maukkaan aterian toisen soturimme maissipeloista huolimatta. Ruokalevoksemme palkitsimme itsemme vetäytymällä katselemaan syyhyjen ja märkäpaiseiden täyttämää elokuvanautintoa, toinen soturimme joutui kuitenkin suuren ahdinkoon nähdessään kaikki ne syyhyt joten jätimme elokuvan sikseen, keksimme hypätä valkean ratsumme selkään ja toinen soturi emivias pepivias hyppäsi ohjaksiin ensimmäistä kertaaa kasavaksen ohjastaessa häntä. Tulimme huomaneeksi ilman jo viilenneen ja painoimme kohti sonnin nahka saunaa, löylyissä paahtuessamme löysimme sisäisen sanoittajamme, ja sanoitimme yhden kauniin sinisen vagina laulun, Palatessamme saunasta temppeliin kuvasimme laulusta videon. Ilta sujui hyvin rattoisissa merkeissä . Illan muuttuessa yöksi teimme samat iltarutiinit kuin edellisenä iltana, istuimme kultaisessa käymälässä palkitsemassa itseämme. Yö oli pimeä ja sateinen, tunsimme melkein sadepisarat hiuksillamme. Aamun sarastaessa linnutkin lauloivat. Kuuntelimme aikamme sitä kunnes kreivittären ääni rikkoi tuon kauniin viserryksen, hän kertoi suruissa silmin lähtevänsä teille tietämättömille ja niin vanha paku käynnistyi ja he ajoivat taivasten valtakuntaan. Pomppasimme ylös sängystä ja teimme aamu hartaudet. Syvennyimme jälleen kerran elokuvan pariin, kesken elokuvan saimme käskyn ylemmiltä tahoilta hyppäämän maantiekiiturin kyytiin, matka sujui hienosti ennenkuin polttoaineemme loppui ja olimme syvästi vittuuntuineita ja kusessa, jälkiviisaasti ajatellen puhelin olisi ollut se oikea vaihtoehto silloin. Kuin ihmeen kaupalla kiituri kuitenkin starttasi, mutta ajettuamme noin 15 metriä kiiturimme kuitenkin päätti jättää meidät pulaan, työnsimme aikamme kunnes löysimme muuan mummon mökin, astelimme muina miehinä sisälle mutta mummoa ei näkynyt mailla halmeilla, jäimme siis viisaina sotureina odottelemaan sohvalle. Kun mummo loppujen lopuksi suvaitsi saapua paikalle saimme kuulla että mummo on päässyt kirkkokuoron jäseneksi, se vasta sai meidät hihkumaan, hän esitteli laulajan taitonsa laulelemalla jumalan karitsoista, joka vasta meidät sai kiemurtelemaan nahoissamme. Itseasiaan päästyämme lainasimme mummon puhelinta, ja saimme soitettua kreiviltä apua. Päästyämme pörähtämään matkaan olimme riemusta soikeana ja saavuimme takaisin keitaaseen. Viikonloppu alkoi olla jo ohitse siinä samassa nälkämme vain yltyi, halusimme nauttia paratiisissa vielä viimeisen ateriamme. Saimme käskyn pistää pillit pussiin ja painua helvettiin, siitä se ajatus sitten lähti ja eikun tuumasta toimeen. Yht'äkkiä huomasimme istuvamme vanhan raihnaisen pakun syleilyssä.......
.......siinähän se komeilee kyltti ''Järvenperä'' !
terkkuja kokokoululle !
innoittajina toimivat:
Sannaja
cs mane blue
mike hanlon + muut hanlonit
toby
Johanna tukiainen
Kiitokset kaikille talon asukkaille ja kuuntelioille.
joo
(c) Soturit
