Katon yöllä taas taivaalle kaikkee mahollist miettien
Tunteit, murheit, aika ohi vierien
Tiedän katsovani samaa tähtee kanssa miljoonien
Tiedän valuttavani kyyneleen kanssa monien
Tiimalasist aika loppuu ennen ku sitä huomaakaa
Ei voi hukata elämää, ei lisää hiekkaa saa
Älä askeliis hidasta, aika siivil lentää
Pelkoo et tunne enää ku saat ne siivet selkää
Sä lennät koko ajan kohti omaa aurinkoos
Joka lopult säteil lämmitää ja ei siit kaikkoo
Jokasella valo oma kaukan lopus oottaa
Eli vielä kerran saat sen kipinäs sisälläs loistaa
Älä vasta tuulee kulje anna tuulen viedä mukanaa
Nää siivet sut kuljettaa hartaimpaa toiveesees aikanaa
Hautaa asti seuraa kaikki mitä valitsin
Nyt toivon vaa et ajan siivet selkää saisin
Täs suures maailmas monta ihmist erillaista
Eri kulttuureista, uskoinnoist, roduist ja eri maista
Tarinoita tuhansia, kaikki niistä joskus päättyy
Ihmisii tapetaa, kuolee vanhuutee ja nälkää nääntyy
Tää julma maailma kaikilt meilt silmät lopulta sulkee
Mut millo se tapahtuu riippuu mihi suuntaa kulkee
Tavotteleeks tähtii, vai riittääks et on pohjalla
Ohjaaks ite itteään vai antaaks muiden ohjata
Meille kaikille on annettu tää aika maan päällä
Käytetää se harkiten ja lähetää sit vast täältä
Ku on eletty kunnol ja voi lepää rauhas
puhtaal omal tunnol ei tarvii kääntyillä haudas
jossain on parempi paikka siks mä tarviin siivet
et ku koittaa aika ni mä pystyn lentää sinne
ja tiedän että vaikka aika ei olekkaan vielä
meen mun omaa tietä nyt ja annan siipieni viedä
Ei sanoiks pysty muuttaa kaikkee mitä joskus pitäs sanoa
Ei ilmasta voi tunteit jotka tuulee heti katoaa
Ei oo itsestään selvyyksii, elämä on palapeli
Mitä pitää rakentaa, sille anna kaikkesi
Läpi elämän muistaa kaikki voimakkaat hetket
Ku ilon tai surun tunteist virtas kyyneleet
Toivon tuntevani taas sen minkä kauan sitte tunsin
Siivet oon mä saanu selkää – ainoastaa mun unis.
Voimat on kantaneet pitkän matkaa
päättäny jaksaa, mä en anna
valtaa tuskalle mä mitä tunnen toisinaan
Sillä meidät on luotu jatkamaan
Jaksamaan, tätä matkaa
