Sinä yönä jumala nukkui,
nukkui sikeästi niin,
ja mustaa mustemmat varjot
ylsivät korkeuksiin.
Myös enkelit,Jumalat kilvet,
oli väsyneet maailmaan
ja peittoinaan pehmoiset pilvet
nekin kävivät nukkumaan.
Ei yksikään kirkas tähti
häntä valaissut matkallaan,
aivan ypöyksin hän lähti
maahan kuoleman kulkemaan.
Hän halusi kokea kaiken,
minkä ihminen kokea voi.
Sana pieni,ja hän sai sen.
Taivas antejaan hänelle soi.
Hän ei halunnut kuolla vaan elää,
elää kiihkeänhurjasti niin,
joka aamu arjesta nousta
ylimmäisiin taivaisiin.
Vaikka koko maailma huusi:
Olet parhainta päällä maan,
liian heikko hän oli yksin
tuskaansa kantamaan.
Yö samettiviittaansa tummaa
levitti lapsellensa,
joka kantoi kaipuuta kummaa
myrkky surmaavaa suoniinsa.
Sinä yönä jumala nukkui,
nukkui sikeästi niin,
ja mustaa mustemmat varjot
ylsivät korkeuksiin.
Myös enkelit,Jumalan kilvet,
oli väsyneet maailmaan
ja peittoinaan pehmoiset pilvet
nekin kävivät nukkumaan.
Hän ei halunnut kuolla vaan elää,
elää kiihkeänhurjasti niin,
joka aamu arjesta nousta
ylimmäisin taivaisiin.
