tajusin et oon yksin,
kusipää jätkästä taas tyksin...
kukaa ei välitä, ketää ei kiinnosta,
vaik hengevetoa vedän viimosta.
sydämme lyönnit vaimenee kokoajan,
sä ylitit sen viimisen rajan.
pää räjähtää, nenä vuotaa verta,
voin kertoo et ei ollu eka kerta,
ku huomaan et oonki kuvitellu liikoi,
rakennellu mu omii pilvilinnoi.
sit ykskaks kaikki romahtaa täysin,
herään todellisuutee, mieti: "nykkö vast tä älysi"
et oon elätelly turhii luuloi,
mut ois se ny pitäny tietää et miehet o rakkaudel kuuroi...
tajusi et säkää et välitä,
voin kertoo et en enää mitää käsitä.
mä en voi elää täs maailmas,
ilma ihmist, su kaltastas.
mut en haluu kopioita, haluan aidon,
ja haluan sulle rakastamisen taidon