hassua miten elämä menee.
tänään sattui ikäviä juttuja, mutta myös kovin mukavia juttuja.
siinä vaiheessa kun on täysin jo luopunut toivosta ilmestyy yhtäkkiä jostain kulman takaa jotain uskomattoman hienoa.
vaikee vaan uskoa siihen, että tämäkin olis jotain ihan todellista ja oikeeta kun ei oo ikinä saanut tälläistä kokea.
en sano enempää, pohdin vain omassa pikku päässäni asiaa. huomisiltaa odotan taas kovasti. :) sen jälkeen taas toivottavasti viisaampi. jotenkin olisi kyllä sellainen tunne että tästä viikosta tulee vähintäänkin yhtä hyvä kun edellisestä. kyllä mie tulen tänne taas itkemään, jos ei tää olekaan totta. toivoisin vaan niin paljon, ettei tarvitsisi. ettei ehkä kerran elämässään joutuisikaan pettymään. että kerran elämässään löytäisi jotain hienoa ja saisi sen itselleen.
jään haaveilemaan ja toivomaan.