Nyt musta tuntuu, että voin kuolla onnellisena. Sillon ihan lapsena, tuli elokuva jota fanitettiin, eri syistä kun nykyään, mutta kova juttu se oli jo ilmestyessään. Sen jälkeen se leffa on katsottu varmasti sen sata kertaa ja repliikit osaa ulkoa, sit se bändi, joka on siinä leffassa se juttu, keikkailee, jä pääset näkemään ne yhdeksän vuotta sen leffan ilmestymisen jälkeen. Ne vetää huippukeikan, itsellä on hyvä fiilis ja ympärillä kivoja tyyppejä. Bändin tyypit on vieläpä huippuja ja niiden kanssa tulee vaihdettua pari sanaa, ja ne kuuntelee yleisöä ja toiveita. Hirveä hehkutus, mutta tää oli mulle iso juttu, todella. Niin hjuva fiiwis!