"Mä katsoin yhtä kuvaa,
monta lapsuuteni iltaa.
Siinä kaksi pientä lasta
kulki vaarallista siltaa.
Heitä uhkas metsän pimeys
ja synkkä virta pyörteineen.
Mutta ei hätää,
heitä suojas enkeli valkosiipinen.
Kun tänään katson sinuun
ja sua uneen tuuditan
mä muistan päivän leikit
ja kuinka sua rakastan.
Sä olet tosi pieni
ja mä oikein toivoisin,
että rinnallesi saisit
samanlaisen enkelin.
Kohta ryntäät maailman ruuhkaan.
Näät varjoja ja aurinkoa.
Tee, mitä teet, mutta älä
sielullesi vahinkoa,
sillä haavat nuo ei parane,
vaikka mummu kuinka puhaltais.
Siksi toivon, että enkelini
jostain suojaa sais.
Tuota lapsuuteni kuvaa
vielä hetken muistelen.
On harmaantuneet värit enkelin,
repaileiset siivet sen.
Oi, jos voisin paikata
edes laudat lahoimmat
tuon sillan, jonka yli
kaikki lapset kulkevat!"
Enkeleitä Nealle kastepäivänä 14.7.2007 ja aina!
Eila-mummu, Pertti-pappa ja isoveli Vili