Voin kertoo, että tän päivän aikana on tullu semmonen olo, että vois alkaa imppaan liimaa tai jotai, ettei tarvis liikenteessä hankkia itelleen sepelvaltimotautia aivan uskomattomien kuskien takia.
Koko päivän paska autoiluputki alko yhden jälkeen, kun olin menossa kouluun. Mun edellä ajo joku paku ja mulla oli siihen ihan kohtuullisesti väliä. Sitten tää kuski yhtäkkiä bongaa ilman mitään varotusta kaverinsa kävelemästä jalkakäytävällä ja vetää äkkijarrutukset siihen paikkaan. Arvatkaa meinasinko ajaa pakun kyytiin? Hieman annoin torven laulaa, mutta sillä hetkellä jäi vielä kesot heiluttelematta.
Kesojen aika koitti siinä vaiheessa, kun lähdin Vantaalta ajeleen kohti Jämsänkoskelaa. En ehtiny ku Kehältä lähteen nouseen moottoritielle ja siinä on yks liittymä ilman kiihdytyskaistaa ennen motarin kaistoja, joten mun on vaan pakko vetästä suoraa siihen kaistalle. Katoin kyllä huolella, ettei sieltä tuu ketään ja käänsin vielä päätä, kun hulautin itteni siihen. En tiedä putosko se Toyota kuusenlatvasta vai mistä, mutta sillä hetkellä, kun olin päässy toiselle kaistalle se ohitti mut pientareen puolelta ja vauhtia sillä oli n. miljoona.
Ei siinä vielä mitään, mutta ennen Järvenpäätä mut vielä ohitteli joku egomaasturi OIKEELTA helvetin pienessä välissä, kun olin tosiaa rekkaa ohittamas. Siinä vaiheessa näytin jo kesoo hyvin mielelläni, mutta tää kuski oli nähny ko. sormen ennenki, kun ei ilmekää värähtäny.
Muutama yleinen huomio vielä loppumatkastani. SE ON IHAN OK LÄHTEE OHITTAAN RÄTTÄRIÄ KAHDELLA KELTASELLA, KUN AJAN SATASEN ALUEELLA SATAA KYMMENTÄ. Ja siinä vaiheessa todellakin kannattaa vittuuntua mulle, kun alan välkyttelee valoja joutuessani väistään pientareelle, ettet sinä kahdella keltaisella ohitteleva k-pää törmäisi vastaantulevaan autoon. Se on myös ihan ok ajaa satasen alueella seittemääkymppiä, siinä ei ainakaan mene hermot. JA VILKKUAHAN EI VOI KÄYTTÄÄ. Ei todellakaan ei.
Nyt olen avautunu kiitos näkemiin ja toivon ettei mun tarvi ajaa rättärillä enää ikinä yli 30 kilometrin matkoja.