Ei onneksi tuullut tai mitään, kun eilen päätin lähteä polkemaan naapurikylään. Perille pääsin 26 minuutissa ja naamakin oli sen värinen loppuillan.
Paluumatka olikin sitten jälleen astetta elämyksellisempi. Myllyn kohdilla putosin jalkakäytävältä autotielle, kun rekka tuli pitkät päällä vastaan. Takaisin jalkakäytävälle päästyäni matka sujui mallikkaasti Niittylänmäkeen saakka, jolloin erehdyin kaivelemaan puhelinta taskusta sillä seurauksella, että löysin itseni ojasta.
Kotipihan irtohiekkoihin kurvatessa olin jälleen turvallani. Vika löytyy varmasti pyörästä eikä ajotaidoistani. Kotiin päädyin tyylikkäästi kävelemällä sisäovea päin noin klo 01.15. Mahtoi isukki jälleen kyseenalaistaa absolutismini, mutta ei se minun vika ole, että katulamppujen ollessa pois en näe yhtään mitään ; <