IRC-Galleria

just joo...

Voisin sanoa samaa kuin eräs tuttavaiseni monologissaan: "...Ei kannata kysyä kuinka minulla menee, sillä hyvä olo merkitsee vain varautumista pahimpaan ja huono olo olemista hiljaa ja rauhassa."

No eihän se aivan nuinkaan mene, mutta kutakuinkin. Jos joku kysyy: "Miten menee?" en voi totuuden mukaisesti vastata "Hyvin." ...Vaikka sillä hetkellä nauraisin tai edes hymyilisin takaraivossa on koko ajan ajatus alas rysähtämisestä ja maailman pahuuden tähden mylvimisestä.


Nojoo... Koulu alkoi taas vaihteeksi ja arki tuli...

"Vaan kalleimpaankin liittoon arki
on saapuva arjen-ajallaan:
se sokean huuman herrat
taluttaa vanhainkotiin vaappumaan." ...sitäpä se kai sitten on.

Tekemättömät hommat rasittaa pirusti ja tässä sitä miettii josko sitä suosiolla kävisi lukion neljässä vuodessa. Sitten sinne Joensuuhun tahi Helsinkiin. Joko tai...

No parisuhdeongelma on. Ehkä. En vielä oikein tiedä ajatusten laatua. Ehkäpä teen siitä vain itse itselleni ongelman ja mitään ongelmaa ei ole. Niinhän se aina menee. Tässä olen katsellut muutaman tuttavani kompurointia ihmissuhteitten kengännauhoihin. Rusetti lienee ratkaisematon jos sitä alkaa teatralisoimaan, pohtimaan liikaa ja takertumaan siihen.

Tänään oli uskomattoman hauskaa ruokailussa. Pieni improvisaatioperformanssi pöytätoveireiden seurassa.

Viimeyönä pitkänlainen henkinen puhelinkeskustelu Helenan kanssa oli erittäin mukava. Näin soisi käyvän useammin, vaikka unet jäivätkin säälittävän lyhyiksi.

-uusi elämä, uudet kujeet