Näin viimeyönä unta että olin yksin siellä ollin haudalla ja sillä oli ihan äärettömän kaunis hautakivi.. polvistuin ja laitoin kynttilän sille. kerroin ollille että kuin kauhee ikävä meillä on sitä.. kohta joku laski käen mun olkapäälle ja sano jotain. käännyin kattomaan nii olli seiso siinä ja hymyili. Se sano että; kyllä mä tiiän, kyllä mä tiiän. mutta älkää huolehtiko ku siellä missä mä nyt oon on iha mukavaa ja jotai et mä kattelen teitä aina sieltä. :) (ku en iha sanatarkallee enää muista) .. yritin halata sitä mutta se katos enkä siis voinu koskea siihe.. sitte heräsin. ;o
se uni oli aika utunen ja outo ku tuntu nii todelliselta. mutta silti oli jotenki hyvä mieli aamulla.. kai mä jotenki kuvittelin että se oli totta tai jotai ja uskoin sillä tavalla siihe. :)
tulee välillä iha hirvee ikävä ja tuntuu ettei jopa vieläkää jaksais tai haluais uskoa sitä ettei ollia enää oo. :s <3 olli tuu takas