mä tunnen niskassa maailman paineen
kuka uskaltaa olla erilainen?
käsi ylös, huuda se ääneen!
ettei ne harmaana massana nää meit
mitä sult odotetaan, ja kuka odottaa
kenelle annat vallan sut nostaa ja pudottaa
on vaikee opiskella, jos ei kiinnosta
vaikee hymyillä, jos mikää ei innosta
tähdätää siihen et saataisii kiitosta
kymppii tai viitosta, samaa kaavaa siis
seiskaluokalla muistan ku sanottiin
et nyt jo pitäs ryhtyy valkkaamaa ammattii
mä oon kakstoist, ootteko tosissanne
antakaa mun leikkii, ikäisteni lailla
pikkutytöil meikkii, äitinsä lailla
ja molemmilla sama vaiva
entä jos en ookkaan varma vielä
valmis, rauhoittumaan
en osaa seistä paikoillaan
entä jos en ookkaan sillä tiellä
enkä kulje suuntaan
jota multa odotetaan
mut kyllä koulunkäynti kannatti
hyllyn päällä pölyttyy ylioppilaslakki
se on ollu mulle just ja vaan sitä, lakki
ois ollu ees ylioppilastakki
nii sil ois voinu pärjätä tääl
nyt saa vaa lakkipäissään värjötellä, ei sovi kouraan
ei pääse ittensä toteuttaa
elämää ei sen enempää
mut mul on vaan tää yks mitä menettää
elämä sormien välissä ku vettä
tässä pitäs alkaa miettii eläkettä
koitetaas nyt ensin päästä kolmenkympin yli
kyllä mäkin haluun perheen ja vaimon syliin
mut se näyttää monesta kulmasta maailmanlopulta
anna mulle aikaa, älä hoputa
nuoruus pitää kokee, se pitää elää
ryömitään ja sitte kävellään