IRC-Galleria

Anette synnytettiin maailmaan eräänä tuulisena päivänä. Välittömästi näki että hänestä tuli ihminen.. Perhe oli normaali ja he söivät vain marjoja. Koulussa hän pärjäsi huonosti, siellä hänelle oltiin kateellisia hänen vanhemmistaan.

Jo opiskeluaikoina häntä alkoi oksettamaan laastarit, niinpä ajanvietteeksi tuli mammutit.

Anette kehittyi kuudennellakymmenellä varsin kiintoisaksi. Päähänsä hän sai liilat hiukset, sekä oranssit silmät.
Ulkomuodosta johtaen hän oli suuresti naurava. Lempiruokaansa kauriinmaksaa hän sai työskennellen tarjoilijana.

Anette tupakoi ja käyttää nuuskaa lauantaisin. Alkoholia hän juo internetissä surffatessaan.

Hän vaihtoi itselleen puolison jonka kanssa suurinpiirtein meni naimisiin.

Sen pituinen se.

Ei kannata miettiä niitä asioita mitkä oli joskus joittenkin kanssa huonosti.Nyt kannattaa nauttia siitä mitä on nyt eikä edes et miten huonosti asiat voisivat olla tai pelätä huomista päivää..Isoin asia onkin ehkä minkä asian oon oppinu tänä vuonna on just se...Eikä kannata kantaa toisille kaunaa niitten vääryyksien tekemisistä..ja elämä on liian lyhyt koko ajan tapeltavaksi joka ikisestä asiasta kannattaa ottaa mahdollisimman paljon ilo irti..ja hei kaikkihan me ollaan erehtyväisiä...

On tullu pari kertaa mieli laittaa lauluja jotka muistuttaa joistain asioista tänne ylös nii nyt laitan kaikista asioista mitkä muistuttaa jostain tapahtumasta kesäloman aikana kun miettisin näitä kotimatkalla ku ajettiin Hesast kotiin Kreikka matkan jälkeen nii paljon lomal on tapahtunu...ja tulee viel aika paljon tapahtumaan vaiks viikko enää jäljel...


Mikä kesä: muistuttaa aika monestakin.Perheen kanssa mökillä olosta.Äitikin ku tykkää tästä nii radio meni aina kovalle tän tullessa radiosta.Juhannuksesta.Tän kuultua meno meni vähä överiks...nii enkä ollu ees juonu...(kaikki kyl uskoo koska muutenki oon sellanen..) ja Lindan olosta meidän mökillä... Kreikan viimisestä illasta uuden ystäväperheemme kanssa...sillo tuli muutenki kuunneltua musiikkii...

Frendien tunnari:Telttailusta Tuulin kans meidän takapihalla..valvottii 4 asti yöl ja pelattii Idolsia ja ollaa otettu tää niinku myös ystävyyden tunnus biisiks..ja sit tää muistuttaa kyl SunSvoli matkaakin tuli paraatin jälkee tää laulu ja laulettiin tätä Kaisun ja Miran kans.

You raise me up: Ekana päivänä tuli kielikesälukios...sitä laulettiin muutenkin...

Matkalaulu:Ruisrockista.Missä olin Jenni Mannerlehdon kanssa...eniten ehkä tää niist kaikist kappaleista muistuttaa koska ajattelin juuri niitä kappaleitten sanoja ja matka ei sais loppua koskaan...The Rasmuksen Falling muistuttaa myös paljon koska ajattelin siinäkin sanoja omaan elämääni...

Ilona: Apulannan Ilona muistuttaa Aneten oloa meillä yötä koska tämä oli ainut jonka molemmat osasi kunnolla ulkoa.Vaikka onkin surullinen...

Vielä on kesää jäljellä:Mamban Vielä on kesää jäljellä tuo muiston kun pelasimme jalkapalloa teletappimetsässä ja kuulin tästä biisistä ihan vähän kun Antilla oli mukana korvalappustereot.Oli tosi kiva pelata jalkapalloa ku oli kaunis sää..Ja se ilta muutti paljon yhden kaverini ja minun välejä mutta parempaan suuntaan...

Tallulah:Olin 3.8 pitkästä aikaa Ainolla ja se soitti tämän..Jenna halusi yhtenä iltana lähettää tämän...ja tämä ko...eli tämä muistuttaa kumpaakin ja kahta tapahtumaa yhtä iltaa kun juttelimme Jennan kanssa paljon ja tätä iltaa ku olin Ainolla...

Tyhjä taistelukenttä(tai mikä sen tiktakin mikä siin FC Venukses on nii nimi on..): Tiian kans ku olin 7.8 ja katottiin FC Venusta nii hauskaa oli varsinkin ton laulun aikana...mut joo se jää muille salaisuudeks...:)



Mua muistuttaa moni laulu jostain ihmisestä ja tapahtumasta.Nyt keräsin vaan kesäjutut...Ja varmaan unohdinkin jotain mutta lisäilen huomenna jos on lisättävää ja aina sitä mukaa mikä muistuttaa jotain tapahtumaa...

mun oli pakko sanoa et 16.7 ku kirjotin siit saa helposti sellasen kuvan ettei Naantalis menis hyvin se ei pidä todellakaan paikkaansa mulla on täälläkin tosi tosi ihania ystäviä...enkä kenestäkään luopuis...<33

okei okei...mä lupaan tää varmaa käy rasittavaks ku mä puhun koko ajan ystävistä mut nyt en ainakaa seuraaval kerral...

Mus on täl hetken nii paljon erilaisia tunteita...kauhee ikävä tosi ihania ystäviä niit ketä en oo nähny vähään aikaan eli kaikkii vaiks Rymättyläs,Naantalis tai muual lähel asuuki mut ku mökil ja leiril ku on ollu nii...ja sit jo niit leiriläisiiki...
sit nii onnellinen kerranki asiat nii hyvin mul ja mun läheisil..ja pikkusiskonkin kans välit nyt nii hyvät.,..siitki oon niii onnellinen..
ja sit taas on matkakuumettakin...ku pääsee Kreikkaan...
pelkoakin on koska aina pelkään...mut varsinki nyt ku on nii paljon menetettävää..tai oikeestaan en enää pelkää ku yks sai paril sanal rauhoitettua...heh:)

"Jos kuolisin jäisikö kukaan kaipaamaan? Huomaisiko kukaan, että olen poissa? Vai jatkaisivatko he elämäänsä niinkuin ennenkin? Muistaisivatko he edes kuka olin?"


Olenko sinulle tärkeä henkilö? Jos olen kirjoita minulle kommentti ja kerro, millaista olisi elämä kuolemani jälkeen. Huomaisitko minun olevan poissa?

Tänään tunnen taas että osa sydämestäni kuuluu jonnekki muualle mutta minne sitä en tiedä...kunpa löytäisin sen kenelle se toinen puoli kuuluu oloni on niin mahdoton...

Joka päivä sitä ihminen tekee virheitä, yksi sana, yksi teko voi jo ratkaista paljon...kun taas tulin kotiin käymään huomaan että ahdistaa ei tiedä mitä tehdä,mitä sanoa, miten olla...sen tekee läheinen kumminkin aina helpommaksi kulkea...kesälukiossa on oikeesti ollut niin mahtavaa siellä monet on yhtä ja monet pitää toistensa puolia...siellä pystyy elämään juuri nyt ja tässä kun tulee kotiin on kumminkin jo eksyksissä... täällä kaikki on kehää ja monestakaan asiasta ei voi olla varma ei edes ystävistä...sitä tietenkin toivoo että ne pysyvät mutta samalla on tunne että monet lähtevät...samalla tavalla on kyllä kesälukiolaistenkin kanssa vaikka siellä on niitten kanssa asiat todella hyvin sitä ei tiedä pysyykö se ystävyys kun ne asuvat kauempana..parhaimpiin ystäviin siellä tarvitsee pitää yhteyttä ainakin...

kuinka paljon luopuminen sattuu, ja kun pelkää joutuvansa luopumaan piakkoin ystävistä..se pelko säilyy mussa aina...ja varsinkin kun nyt vierelläni on läheisiä joita ilman ei pärjää miten elää pystyy pelossa...kunpa joku vaan pystyisi lupaamaan ystävyyden olevan kestävää...tämänkin takia on hyvä elää elämää vain päivä kerrallaan vaikka se tuntuukin todella vaikealta..kunpa joku näyttäisi tienkin...

Siis ihanaa ainut asia josta oon joka päivä onnellisempi ja onnellisempi on ystävät...leirilki oon tavannu niiiii ihanii ystävii...kunpa ei yhteys moniin katkeis...ja sit niil ketä on siel Naantalis on jo kauhee ikävä...<33