IRC-Galleria

Erään teorian mukaan hyttysen pisto menettää kutisevan vaikutuksensa jos kyseisen hirviön antaa imeä verta iholta niin pitkään kuin öttiäinen siinä viihtyy, jolloin itikka imee mukanaan lopulta myös oman myrkkynsä, eikä ikävää pattia pääse syntymään. No voin kertoa että se teoria on kusetusta: kutittaa ihan vitusti.
Ja ah, paarmat, nuo jalot auringossa viihtyvät niveljalkaiset. Kiitos kyseisen hyönteisryhmän, kehoani peittää nyt lukematon määrä nyrkin kokoisia möykkyjä, joita joudun ruoskimaan tauotta kutinan lievittämiseen.
Muita vastenmielisiä eläimiä, joihon kuluneen viikon sisällä olen törmännyt ovat myös tuhannet ääliölokit, jotka tosin eivät ole aiheuttaneet vielä fyysistä vahinkoa, mutta ovat ärsyttäviä ja pitävät kovaa ääntä öisin taistellessaan kalanpäistä.

Viimeiset viisi päivää olen siis viettäny mökilläni, joka sijaitsee järvi Saimaan rannalla. Ennen kesäasunnolla tuli vietettyä yli puolet lomasta, ellei kokonainenkin, mutta viime vuosina olen henkilökohtaisesti vieraillut paikalla varsin satunnaisesti ja niinpä tämä hieman pidempi jakso vieroittikin minut kaupunkilaisräppärin hienostoelämästä lähes täydellisesti.
Samalla huomasin että kauan kadoksissa ollut mökkielämä herätti yllättävän paljon lapsuudenmuistoja ja koin jopa voimakkaan dejá vu -tunteen, kun hiekasta löydetty etana tai rantavedessä liikkuva punertava planktonimössö aiheutti poikkeuksellisen suurta innostusta ja mielenkiintoa, kuten pikkulaspena.
Oli se niin hienoa jahdata sisiliskoja ja vammasia sammakoita sekä pyydystää kaloja kellon ympäri. Ainiin sain melkein tänään (eli eilen joo) kalastettua suunnattoman hauen, joka iskän mukaan paino ainakin 2 kiloa mutta ei sitten kuitenkaan saatu sitä houkuteltua haaviin niin päästin tiukan väännön jälkeen menemään. Mutta sain sitten myöhemmin kyllä heti ekalla heitolla(mato-ongella) hienon ahvenen, tulevaisuuden ammatinvalinta on selvillä.

Kesämökillä, tuolla epähygienisyyden ja alkukantaisuuden karussa tyyssijassa aikaa tulee vietettyä pääasiallisesti urheilun ja syömisen muodossa ja päivän kohokohta onkin lenkin ja ruoan lisäksi sauna. Jea. Mutta nyt kun ollu koko kesän ajan hirveä kiire joka paikkaan ja stressi ja paine ja itsemurha-aikeet niin oikeestaan ihan hyvä, että pääsi vähän lepäilemään. Nyt olen taas virkeä ja energinen kuin Duracell-pupu.
Käytiin me kyllä veneilemässä yhtenä päivänä kun oli tosi hyvä sää ja yhessä saaressa oli tosi cooli kallioseinämä mitä oli jännä kiipeillä. Löysin kans hienon puun joka kasvo siitä seinästä melkein vaakasuoraan ja en sitten voinut vastustaa kiusausta vaan kuolemaa halveksuen kiipesin sinne metrin korkeuteen ja otin pleissin haltuuni. Harmikseni huomasin kuitenkin että paikka oli kusiaisten valtaama ja jouduin nöyrästi väistymään niiden tieltä. Taas yksi vastenmielinen metsän eläin.

Typeryydessäni jätin kitaran kotiin möksälle lähdettäessä ja kaikki yölliset inspiraatiot meni hukkaan. Onnistuin kuitenkin joka yö mielessäni säveltämään maailman parhaan biisin, jonka kuitenkin FAIL olin aina unohtanu kun aamulla heräsin. Mutta tänä yönä mahdollisuudet ovat rajattomat, käytössäni on skitta ja aamulla uusi Paranoid on astuva päivänvaloon!