Pimeä ilta,
olit uusi valo elämässäni.
Seurasin sua,
mut huomasit,
katselit hetken sit mut tanssiin hait.
Painoit lähelles ja sanoit oot unelmain,
olin hiljaa ja itsekseni hymyilin,
ulospäästessäni onnesta hypähtelin,
nauroin ja kikatin,
olin onnesta sekaisin.
Seuraavat yöt susta haaveillen,
lomaviikko ikävöiden ja kavereiden kuittailua kuunnellen.
Sit tulit takas ja hymyilit, hurmasit ja komeudellas
tän kaiken ihanuuden kruunasit.
Sit tuli päivä kun kysyin viimein, ooks mun yksin kultasein?
Nyt siitä mennyy jo on yhdeksän ihanaa kuukautta,
joita vielä miljoonia tulossa.
Jonna/ klo: 00.45