"Tiedokses vain että olen sellainen ihminen josta tykkää tai sitten vihaa. Mulla on meinaa semmonen persoona joka vihastuttaa tai sitten ihastuttaa muita ihmisiä jaminähän en saatana muuta itseäni joksikin muuksi, joten jos ei tämänlainen ihminen kelpaa niin saat suksia vittuun."
Mikäääli meinaat tällä minua, niin oivoivoi. (vastaan tähän kyllä muutenkin, koska mun on pitänyt puhua jo aijemmin sulle. Itsehillintä tosin pettää sillä tasolla, että niin)
Kerroit blogissasi aikoja sitten jonkin kaltaisessa faktalistassa, että tykkäät miellyttää ihmisiä.
Hmm. Aika ristiriitainen tuo persoonasi sitten, kun kirjoitat, että et muuta itseäsi tai käytöstäsi muiden vuoksi, sillä miellyttämisellä haetaan aika pitkälti sitä.
Jälleen kerran annat itsestäsi aika itsekkään kuvan tuon tekstin perusteella.
Mulla on salaa ollut sellainen kuva susta pitkän aikaa. Ei juuri sillä sekunnilla, kun juteltiin ensimmäisen kerran, mutta siitä se lähti pikku hiljaa rakentumaan.
Ja haluan perustellakin sen kuvan.
1. Sinä et ota kantaa ihmisten asioihin. Oli se yksi ainut kerta, kun kerroin sulle ”isäpuolesta”. Silloin sä latelit sanoja tekstiviestiin, ja tiedätkö mitä? Se tuntui uskomattoman hyvälle, että välitit. Ystävyys ja kaveruus ns. vaatii sen. Muistan sen yhden yönkin, kun kerroit pienesti omista asioistasi. Ihan pienen hetken verran. Minä hymyilin sen jälkeen, koska se toi susta esiin ihan uuden puolen. Ja mikäli sä vedät tähän sen saman: "”olen oppinut olemaan välittämättä muiden henkilökohtaisista asioista" lorun” niin hyväksyn sen vastan, kun olet perustellut kantasi. Tuolla asulla se kuulostaa varsin kylmältä.
2. Sä puhut ja puhut, puhut ja puhut lisää. Ensiksi se oli jees, koska ei mulla ollut muutenkaan oman ikäisiä kavereita koulussa, mutta hetken päästä se alkaa jo kyllästyttämään. Faktalistasi mukaan kutsuit itseäsi huomio huoraksi ja sanoit pitäväsi siitä piirteestä? Nostan kättäni täällä reilusti viitatakseni. Ihmiset pitäkööt mistä haluavat, mutta kannatan enemmän sitä, että ihminen kohtelee kaveriansa kuin haluaisi itseänsä kohdeltavan. Vai rakastaisitko sitä, kun puhuisin ja puhuisin asioita toistensa päälle ja vetäisin keskustelun aina itseäni kohden?
"”jos ei tämänlainen ihminen kelpaa niin saat suksia vittuun"”
Enkö minä ole tavallaan jo suksinut tieheni?
Olenko minä sanonut sinulle, että et kelpaa? Olenko minä vihjannut jotakin sellaista?
Ymmärräsitkö sinä ollenkaan sitä syytä, miksi minä jättäydyin pois teidän seurastanne?
En minä vaivaudu pyytämään anteeksi sitä, että olen tällainen ja sairastan.
Totean nyt vain sen, että en ymmärrä enää ollenkaan sun ajatusmaailmaasi.
Tuntuu hassulta kirjoittaa tätä, kun tavallaan jo päätin, etten sinuun ottaisi yhteyttä enää sanallakaan. Toisinaan mun päässä on huutanut joku heikko ääni sitä, että on typerää jättää asiat auki, vaikka näin yleensä vain sotken lisää.
Sitä minä vielä kysyn, että..
Kerro minulle, kuka oli se henkilö, joka tuli ensimmäisenä sinulle puhumaan, kun istuit yksin?
Vihjaa mulle vähän siitä, kuka heitti sen henkilön kuin roskan muutama viikko sitten ja otti toisen tilalle, tokaisten lopulta, että ihan sama, ootko yksin vai meidän kanssa?
Mä voin sanoa, että sillä henkilöllä, joka sulle syksyllä alkoi puhumaan ei ole ollut hyvä olla moneen päivään. Se roskan kaltainen ihminen nieleskelee kyyneleitä joka toinen oppitunti.
