Kävelen aamuyöstä sinne järven rantaan
Minne meidän yhteiset muistot takas kantaa
Siellähän kaikki alko ja sinne kaikki päätty
Koko maailmani aluks kääntyi ja sitten tosta noin vaan pysähty
Nostan pienen kiven maasta ja heitän sen veteen
Ja samas nään miten hahmos piirtyy mun eteen
Katson horisonttiin, aurinko alkaa paistaa
Nousee metsän takaa, tuoksut nenässä taas haistan
Kaivan päiväkirjan tekstit esiin,
Vaikka tein ne puoliunes, niissä on paljon viisastaki
Paljon tärkeetä, kun paremmin perehtyy
Paljon totuuksii elämästä, nyt kysyy mikä vois erehtyy
Kohtalo saa näyttää, että näenkö sut jo huomenna
Kuolema saa niittää satoo näin nuorena
Suljen silmät, pinnan alle vajoo pää
Laineet tuudittaa mut uneen, susta kaunista unta nään