Pakoputkeen koski armottomasti. Seuraava potilas oli amerikkalainen elintasopaska, paksu laiska jööti, jonka pintaan oli persetuntumalla siroteltu pieniä kiviä. Pahin perseenrepijä miesmuistiin. Se helvetin paskatynnyri oli niin paksu, ettei katkennut vaikka pidin pytyn reunoista kiinni ja yritin kaikin voimin pätkiä sitä persereiän leikkurilla miellyttävimmiksi annospaloiksi. Sain lievän erektion kun tunsin perseparrun suipponevan. Kohta se lähtisi hitaasti ja juhlallisesti kuin sukkula avaruusasemalta. Pytystä kuului uskomaton molskahdus. Jos mulla olisi ollut mankka, olisin voinut äänittää radion kuunnelmaosastolle efektin "meloni putoaa suureen liemikulhoon." Perse ja otsa olivat yhtä märkiä. Eri tavalla, mutta samasta syystä. Huokaisin syvään. Seuraavaksi pakoputki tarjoili persikan kiviä muistuttavan helminauhan, jota tuli varmaan metrin verran. Vittu mikä röpötys kuului hanurista. Aloin olla kurkkua myöten tyhjä. Ei helvetti. Vielä yksi sukkula sinetöi tämänkertaisen pyttyoratorion komealla molskahduksella. Se oli kuin suuren konserton lopuksi olisi lyönyt lautaset yhteen. Nousin horjuvin jaloin pystyyn ja kurkistin orkesterimonttuun. Solistien oli aika lähteä vesilaitokselle. Itse kampesin suihkuun.
Juha Vuoriselta lainattua tekstiä mutta kuvaa tunnelmaa ;)