Kyl se nii vaa on, et jokainen kaipaa vierelleen jonkun toisen. Kulkemaan sitä samaa tietä, jakamaan kokemukset ja muistot.
Popedakin laulaa, että "Ilman sua mä en tosiaan pärjää, ilman sua oon kuin puolikas, elämän äänetön osakas."
Ja totta se on. Ilman toista ihmistä, joka jakaa sun kanssa ne muistot ja hetket, sä et oo mitään. Oot vaan puolikas. Kukaan ei voi olla kokonainen yksin. Monet sanoo et on parempi olla yksin, mutta todellisuudessa nekin kaipaa rinnalleen toista ihmistä kokemuksia jakamaan. Liian moneen asiaan tarvitaan kaks, jotta vois yksin olla kokonainen. Sen vuoksi yksinäinen ihminen on haavoittuvaisempi, kuin sellainen, jolla on rinnalla joku, joka tukee ja seisoo rinnalla.
Ihan tosi, pidetään kiinni toisesta, jos siitä oikeesti välitetään. Ei suututa turhista ja selvitetään asiat jos riitaa tulee. Elämässä tulee aina pienempiä ja vähän suurempia myötä- ja vastoinkäymisiä. Ne vaan on osattava käsitellä, ja niiden kanssa pitää osata elää. Otetaan oppia virheistä ja rakastetaan toisiamme niinkuin itseämme.