IRC-Galleria

Ikävästä kärsiessään on moni valmis tekemään mitä vain, jottei ikävä tuntuisi niin kovalta ja ylitsepääsemättömältä. Kuvittelepa itse tilanne että joudut odottamaan toisen osapuolen näkemistä kolme viikkoa, jonka aikana kärsit voimakkaasta ikävästä. Jossain vaiheessa alat taistella ikävää vastaan, ja kun tulee aika nähdä toinen, hän ilmoittakin ettei pysty/jaksa nähdä. Tokihan ensimmäinen tunne ilmoituksen tultua on pettymys, sitten tulee mieletön suru ja suuttumus. Tällaisissa tapauksissa suuttumus on mielestäni aivan oikea reaktio.

Edellä mainitsemani tapaus on täysin tosiasioihin perustuva, siitä en sen enempää kerro, mutta mieti, miten itse olisit taistellut ikävää vastaan. Olisitko valvonut kaikki yöt (kuten kirjoittaja), kirjoittanut ehkäpä tekstejä, keskittynyt opiskeluun/työn tekoon vai olisitko tehnyt jotain muuta? Jokaisella on oma keinonsa ja tapansa taistella ikävää vastaan, eri asia on että osaako taistella oikein. Toiset keinot (kuten valvominen) aiheuttavat herkästi pelkkää harmia.

Tämän vuoksi jokaisen pitäisi pyrkiä olemaan mahdollisimman vahva ja sinnikäs. Ei ole helppoa tai mielekästä, jos ikävä hallitsee elämääsi etkä sinä ikävääsi.

Yö laulaa "Mä en tahdo käydä yksin nukkumaan, kun mä tiedän, että tuskin unta saan. Kun yksinäisyys valtaa vuoteen jalkopään, ikävään vangiksi jään." Tämä on mielestäni aivan paikkansa pitävä pätkä. "Rakkauden vahvistama" (http://lirama.net/song/93800) onkin sellainen laulu, josta jokainen ikävästä kärsivä voi saada voimia ja jaksamusta, jos osaa sanoja tulkita omaan tarpeeseensa oikein.

Hyvät siskot ja veljet, kärsitään ikävästämme niinkuin meidän kuuluu siitä kärsiä, mutta ei anneta sen saada otetta meistä, me hallitsemme ikävän eikä ikävä meitä. Muistetaan siis tosiaan olla vahvoja ja taistellaan liiallista ikävää vastaan. Ikävä on vaikea asia käsitellä, sen tiedän, mutta tiedän myös, että jokainen meistä voi sitä vastaan taistella!

Hyvänä kaverina ikävää vastaan voi toimia myös Halipula.net (http://halipula.net)