IRC-Galleria

Riitely on yksi ikävimmistä asioista. Monesti sitä tahtoisikin elää koko elämänsä ilman erinäisiä riitoja ja vastoinkäymisiä. Kaikkiin ihmissuhteisiin kuitenkin riidatkin kuuluvat. Monet riidat alkavat ihan turhasta ja voitaisiin välttää, mutta monesti on riitojen välttäminen kuitenkin turhan hankalaa. Toiset henkilöt ovat herkempiä riitelemään kuin toiset ja se johtuu ihan luonteesta. Tällaistenkin ihmisten kanssa on tultava toimeen, ja se onnistuu kyllä, jos vain tarpeeksi sitä haluaa. Varsinkin kaksi hyvin samanlaista persoonaa saavat herkästi aikaan riitoja, jos eivät sitten satu olemaan molemmat niin rauhallisia ja persoonattomia.

Riidellessä yleensä pyritään tuottamaan toiselle paha mieli puolin ja toisin. Monesti riidellessä tuleekin sanottua asioita, joita ei oikeasti tarkoita. Nämä asiat pitäisikin pystyä sitten korjaamaan, jos haluaa riidan saada loppujen lopuksi sovittua.

Riitely on erilaista tyttöjen ja poikien kesken. Pojilla on tapana vetää turpaan ja lähteä sitten kaljalle, harvoin pojat keskenään riidellessään käyttävät pelkkiä sanoja. Tytöt puolestaan riitelevät haukkumalla ja pitämällä mykkäkouluja. Kun puolestaan tytöt ja pojat riitelevät keskenään on usein riitely sanallista. Sanotaan ja puhutaan mitä sylki suuhun tuo, vaikkei tarkoitettaisikaan kaikkea mitä sanotaan. Tyttöjen ja poikien väliset riidat ovat useimmiten seurustelusuhteiden sisäisiä jopa ja saattavat alkaa pienistä väärinkäsityksistä.

Sotkujen selvitteleminen on riidoissa ehkä se kaikista haastavin osa. Ei ole helppoa myöntää sanoneensa asioita joita ei ole tarkoittanut, mutta ei ole myöskään helppoa aloittaa riidan selvittämistä. Se hetki kun pitäisi aloittaa selvittäminen, on kaikista vaikeinta. Silloin tuntuu ettei sanoja löydy ja onkin vaikea sanoa mitään, jottei satuttaisi toista yhtään enempää. Paras tapa aloittaa onkin "Anteeksi". Sen jälkeen voi sitten olla helpompi puhua koko riita läpi, alkaen siitä mistä kaikki alkoi. Kun on saatu selvitettyä syyt on hyvä hetki pyytää anteeksi uudelleen. Katsoa silmiin ja halata sovinnoksi. Sovinnon teko on kuitenkin hyvä tehdä rauhallisissa merkeissä, syyttelemättä, silmiin katsoen ja rauhallisesti puhuen. Ääntä ei kannata korottaa, jottei uusi riita saa alkuaan.

Riidoista voi myös oppia jotain, joten ilman niitä ei ole hyvä elää. Riitely on aivan normaalia ja arkipäiväistä, joten jokaisen on opittava riitelemään. Riidat on kuitenkin myös osattava sopia, joten siinäkin suhteessa voi riidoista oppia paljon. Jokaisella on oma tapansa riidellä ja sopia, mutta siltikin ei unohdeta riitojen tärkeyttä suhteessa ja ihmissuhteissa yleensäkin.

Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta me kaikki ollaan silti arvokkaita ja samanarvoisia. Ketään ei pitäisi kuitenkaan täydelliseksi väittää, sillä täydellistä ihmistä ei ole. Tokihan jokainen voi ajatella olevansa täydellinen sitten, kun itse hyväksyy itsensä tasan sellaisena kuin on. Vasta sen jälkeen voi vaatia muilta vastaavaa hyväksyntää. Täydellisyyttä ei kuitenkaan ole syytä tavoitella, sillä täydellisiä olemme vain silloin kuin tyydymme siihen mitä olemme. Varmastikin monelle tulee mieleen että kirjoittaja pitää itseään täydellisenä, mutta näin ei ole. Kirjoittaja itse on käynyt läpi voimakkaan itsetutkiskelun jonka seurauksena on pikkuhiljaa oppinut hyväksymään itseään.

Jotta voi oppia hyväksymään itsensä on jokaisen tehtävä jonkin asteista itsetutkiskelua, löytääkseen asiat joihin ei ole tyytyväinen ja löytääkseen asiat joihin on tyytyväinen. Siitä sitten pikkuhiljaa aletaan rakentamaan pohjaa sille, että opitaan hyväksymään itsessä myös ne asiat joihin ei olla tyytyväisiä. Hyväksymis asiaa on hyvä alkaa miettimään sillä, että ensin pohtii asiat joihin ei ole tyytyväinen ja sen jälkeen miettii miten voisi hyväksyä myös nämä asiat itsessään.

Koko itsensä hyväksymis prosessi on vain omasta itsestä kiinni. Kukaan ei voi sinua auttaa jatkuvasti siinä että opit hyväksymään itsesi, mutta toisten ihmisten kehuilla ja positiivisilla sanoilla voi olla erittäin hyvä vaikutus. Älä kuitenkaan pidä itseäsi täydellisenä kenenkään muun, kuin omissa silmissäsi. Hyväksymällä itsemme on meidän myös helpompi hyväksyä muut ihmiset kaikkine vikoineen. Jokaisen on opittava kantamaan vikansa ja puutteensa ylpeydellä voidakseen hyväksyä itsensä täysin. Näin myös muut näkevät että hyväksyt itsesi kaikkine vikoinesi ja kannat niitä ylpeydellä. Sinä voit opettaa heille jotain, mutta ensin sinun pitää itse hyväksyä itsesi. Silloin hekin voivat oppia hyväksymään sinut täysin. Tärkeintä onkin aina, että mitä ajattelet itse itsestäsi, ei mitä muut ajattelevat sinusta.

Ikävästä kärsiessään on moni valmis tekemään mitä vain, jottei ikävä tuntuisi niin kovalta ja ylitsepääsemättömältä. Kuvittelepa itse tilanne että joudut odottamaan toisen osapuolen näkemistä kolme viikkoa, jonka aikana kärsit voimakkaasta ikävästä. Jossain vaiheessa alat taistella ikävää vastaan, ja kun tulee aika nähdä toinen, hän ilmoittakin ettei pysty/jaksa nähdä. Tokihan ensimmäinen tunne ilmoituksen tultua on pettymys, sitten tulee mieletön suru ja suuttumus. Tällaisissa tapauksissa suuttumus on mielestäni aivan oikea reaktio.

Edellä mainitsemani tapaus on täysin tosiasioihin perustuva, siitä en sen enempää kerro, mutta mieti, miten itse olisit taistellut ikävää vastaan. Olisitko valvonut kaikki yöt (kuten kirjoittaja), kirjoittanut ehkäpä tekstejä, keskittynyt opiskeluun/työn tekoon vai olisitko tehnyt jotain muuta? Jokaisella on oma keinonsa ja tapansa taistella ikävää vastaan, eri asia on että osaako taistella oikein. Toiset keinot (kuten valvominen) aiheuttavat herkästi pelkkää harmia.

Tämän vuoksi jokaisen pitäisi pyrkiä olemaan mahdollisimman vahva ja sinnikäs. Ei ole helppoa tai mielekästä, jos ikävä hallitsee elämääsi etkä sinä ikävääsi.

Yö laulaa "Mä en tahdo käydä yksin nukkumaan, kun mä tiedän, että tuskin unta saan. Kun yksinäisyys valtaa vuoteen jalkopään, ikävään vangiksi jään." Tämä on mielestäni aivan paikkansa pitävä pätkä. "Rakkauden vahvistama" (http://lirama.net/song/93800) onkin sellainen laulu, josta jokainen ikävästä kärsivä voi saada voimia ja jaksamusta, jos osaa sanoja tulkita omaan tarpeeseensa oikein.

Hyvät siskot ja veljet, kärsitään ikävästämme niinkuin meidän kuuluu siitä kärsiä, mutta ei anneta sen saada otetta meistä, me hallitsemme ikävän eikä ikävä meitä. Muistetaan siis tosiaan olla vahvoja ja taistellaan liiallista ikävää vastaan. Ikävä on vaikea asia käsitellä, sen tiedän, mutta tiedän myös, että jokainen meistä voi sitä vastaan taistella!

Hyvänä kaverina ikävää vastaan voi toimia myös Halipula.net (http://halipula.net)

Sillon kun pitää käsitellä aihetta rakkaus, liittyy siihen aina monia muita asioita. Yritän nyt vähän jaotella asioita, mutta katsotaan onnistuuko se...

Rakkaus on hieno asia, jota ilman kukaan ei sais elää. Jos kuitenki joutuu elämää ilman rakkautta, nii elämä menee vaikeeks. Ei oo helppo hyväksyä ihmisiä, ei hyväksy itteään ja monesti tulee välinpitämättömäks kaikkea kohtaan. Tietty jokainen kokee välillä olevansa ilman rakkautta, ilman ketään joka rakastaisi. Todellisuudessa kuitenkin siitä tunteesta voi päästä eroon. Voi olla vaikea löytää vierelleen ihmistä, joka oikeasti rakastaisi ja välittäisi juuri sinusta tasan sellaisena kuin olet. Kun tällaisen ihmisen sitten löytää haluaa siitä pitää kiinni kynsin ja hampain. Mustasukkaiseksikin tulee kovin herkästi ja kaiken lisäksi toista ikävöi koko ajan.

Kuitenkin ihmisen pitäisi oppia olemaan vain vähän mustasukkainen. Mustasukkaisuushan on nimittäin ihan normaalia ja tervettä kun se pysyy rajojen sisällä. Tokihan jokainen on erilainen, mutta liiasta mustasukkaisuudesta ei ole kuin haittaa. Sen vuoksi pitääkin varoa, ettei sitä omaa rakasta menetä liian mustasukkaisuuden vuoksi. Lisäksi pitäisi osata keskustella ja kuunnella toista.

Rakastetaan toisiamme siis aidosti, näytetään tunteemme eikä petetä lupauksia. Säännöt on tehty rikottaviksi, ohjeet kierrettäviksi tai tapauksesta riippuen oi'ottaviksi, mutta lupaukset on tehty pidettäviksi.

Tämä näppärä vehje on 15cm pitkä.
Sen käytöstä nauttivat miehet ja naiset.
Sen toisessa päässä on tukko karvaa ja toinen pää on sileä.
Käytettäessä se toteuttaa edestakaista liikettä ja
jättää jälkeensä usein valkoista ainetta.
Tällaista toimintaa suositellaan toteutettavaksi 2 krt päivässä...
Ahh, hammasharja on kätevä! :D

Jos mieleesi tuli jotain aivan muuta kuin hammasharja niin lisää tämä päiväkirjaasi

Vielä 9 aamun tuskallinen odotus että muru pääsee lomille, siitä vielä 5 aamua siihen että se pääsee intistä kokonaan pois</3. Ei oo tää odottaminen helppoa, mutta kun toinen on sitä mieltä että jaksetaan, niin kai se on pakko uskoa. Ja onhan mulla kuvia joita voi kattella ja aina voi tekstailla sen minkä toinen siellä intissä vaan kykenee. Kyl sitä vaa haluis et toinen pääsis jo pois sieltä, helpottais ikävä heti<3. Ehkä mä siihen asti jatkan valvomista ja biisien kirjoittelua.

http://halipula.net <3

Mitä teille tulee mieleen jos joku sanoo teille; 'halipula.net'

Kertokaa vapaasti; värejä, kuvia, kuvioita, sisältöä...

Kyse on tulevasta domainista, ja tosiaankin ihan mielenkiinnosta kyselen, vaikka itselläni jotakin visiota jo onkin. Sana tosiaan vapaa ja siis kaikenlaiset ideat ja ehdotukset otetaan mielenkiinnolla ja hymyissä suin vastaan.

tänää vois jaksaa letitellä vähän pikkulettejä, tai ehkä huomenna... hmm... apukäsiä?

Kyl se nii vaa on, et jokainen kaipaa vierelleen jonkun toisen. Kulkemaan sitä samaa tietä, jakamaan kokemukset ja muistot.

Popedakin laulaa, että "Ilman sua mä en tosiaan pärjää, ilman sua oon kuin puolikas, elämän äänetön osakas."

Ja totta se on. Ilman toista ihmistä, joka jakaa sun kanssa ne muistot ja hetket, sä et oo mitään. Oot vaan puolikas. Kukaan ei voi olla kokonainen yksin. Monet sanoo et on parempi olla yksin, mutta todellisuudessa nekin kaipaa rinnalleen toista ihmistä kokemuksia jakamaan. Liian moneen asiaan tarvitaan kaks, jotta vois yksin olla kokonainen. Sen vuoksi yksinäinen ihminen on haavoittuvaisempi, kuin sellainen, jolla on rinnalla joku, joka tukee ja seisoo rinnalla.

Ihan tosi, pidetään kiinni toisesta, jos siitä oikeesti välitetään. Ei suututa turhista ja selvitetään asiat jos riitaa tulee. Elämässä tulee aina pienempiä ja vähän suurempia myötä- ja vastoinkäymisiä. Ne vaan on osattava käsitellä, ja niiden kanssa pitää osata elää. Otetaan oppia virheistä ja rakastetaan toisiamme niinkuin itseämme.

1) Jos tulisin halaamaan sinua, juoksisitko karkuun vai halaisitko takaisin ?
2) Jos tulisin nukkumaan vierellesi, työntäisitko minut pois vai antaisitko minun nukkua kanssasi ?
3) Jos olisin hyppäämässä kuolemaan, mitä tekisit tai sanoisit ?
4) Jos kysyisin sinulta kysymyksen "oletko ikuisesti vierelläni" mitä vastaisit ?
5) Jos olisin surullinen, piristäisitkö ?
6) Jos olisin mokannut pahasti, syyttäisitko vai kuuntelisitko?
7) Jos kaikesta huolimatta joutuisin lähtemään etkä näkisi mua enään ikinä, mitä sanoisit?
8) Mikä olisi mun hautajaisten biisi/monumentti/muistokirjoitus?
9) Jos lisäät tämän omaan päiväkirjaasi, voisin vastata myös sinulle.