IRC-Galleria

Ikävä.

Se menee juuri näin. Bubba-perjantain jälkeen tulee luppalauantai, sitten kun lauantain jälkeen herätään, niin on jo makoilumaanantai. Tai ehkä morkkismakoilumaanantai, riippuen siitä miten luppa se lauantai on ollut. Sitten en tiedä, että mitä ne tiistait keskiviikot ja torstait on.. Nippe, muistatko sä, auta?!

Vaikka kuinka koittaisi vaihtaa perjantaita luppaperjantaiksi ja lauantaita Bubba-lauantaiksi, niin se ei onnistu. Peliverkkariperjantai muuttuu kuitenkin aina Bubba-perjantaiksi. Vaikka miten olisikin tultu siihen tulokseen, ettei ole varaa bubbailla. Ja perjantain Bubbailut aiheuttaa sen ettei lauantaina enää jaksa/huvita/ole varaa bubbailla. Tarpeeksi sekavaa?

Lintsari-Sanna. Hävettää jo, en oo koulun alkamisen jälkeen tainnut olla ainuttakaan kokonaista viikkoa koulussa..

Minkä sille mahtaa, jos ei aamulla herää? Tai sille jos on suunnitelmissa jotain paljon mukavampaa? Tai jos ei jaksa tehdä läksyjä ja sitten mielummin on poissa kun selittää opettajalle jotain huononhuonoa syytä siihen miksi ei juuri tänään voi pitää esitelmää.

Niin siis: Minkäs sille mahtaa että on sairaana joka viikko yhden päivän. Minkäs sille mahtaa jos iskee migreeni tai hirveä kuume tai mahakipu tai kauhea flunssa?

Ei mahda mitään. Mä vaan sairastelen paljon, johtuu kai stressistä.

Melkein pakotetaan koneen ääreen kirjoittamaan. Minkäs sille mahtaa jos ei ole mitään mistä kirjoittaa? Ei ehkä ole mielenkiintoista lukea siitä, miten olen kylvettänyt ja ulkoiluttanut kilpikonnaa, tai siitä miten olen taas lähdössä töihin. Toki tällä kertaa ihan hyvillä mielin, onhan viimeinen työpäivä. Katsotaan sitten viikonlopun jälkeen, silloin voin kertoa siitä, miten olen ollut Kökkössä rullat päässä ja laulanut vessassa Minnan kanssa niin lujaa, ettei karaokea sillä hetkellä laulanut ole saanut ääntään kuuluviin. Vai mmitä Nippe?!

Enää kuusi päivää töitä ja sitten se on ohi. Sitten pääsee sellasiin hommiin että on sama kun kesälomalla olisi. Vähän harmittaa, että valmistujaisia seuraavana päivänä täytyy jo mennä töihin, mutta varottelin jo niille siellä että voi olla heikko meininki.

Sen saakelin idiootin siellä Äjetsän mäjessä, joka viitsi viedä mun kultapala-asikkalasta merkin perästä, niin mä kyllä manaan alimpaan helvettiin.

Se sitten siitä, hukkaan meni neljä vuotta.

Naureskeltiin töissä aikasemmin viikolla, kun radiossa väitettiin että Suomi ottaa MM-kultaa, kolmoisvoiton formulassa (mikä ei kyllä ole mahdollista, ottaen huomioon että siellä on ainoastaan kaks suomalaiskuljettajaa) ja voittaa euroviisut. Ennustus ei ihan käynyt toteen. Minen sitä kuitenkaan sure (mitä nyt melkein itku tuli Suomi-Kanadaa katsellessa), Kimi kuitenkin keskeytti ja Massa voitti, joten siltä osin kaikki meni niinkuin pitikin.

Ja niistä Euroviisuistahan voisi jauhaa vaikka kuinka paljon, mutta jätetään se nyt. Ainoa positiivinen asia niissä kisoissa oli Suomen panostus kisojen järjestämiseen. Lava oli hieno, ja Krisseä lukuunottamatta ohjelmakin oli ihan tasokasta. Saadaan olla ylpeitä ainakin Apocalypticasta. Ja Mikko Leppilammestakin, vaikka Heikki olisi ollut parempi.

Työkaveri oli ollut poistattamassa viisaudenhampaansa tänään aamulla.. Ja töihin tullessaan plikalla ei ollut edes poski turvoksissa! Voi vitsit hei, jos mulla olisi kuvia mun hampaiden poiston jälkeisestä luukista, niin laittaisin ne kyllä tänne!

Mä en pystynyt kun makaamaan kaksi päivää, ja seuraavana kahtena päivänä en kehdannut astua pihalle edes postia hakemaan! Molemmat posket ja leuka oli niin turvoksissa, etten itseeni peilistä tahtonut tunnistaa. Lisäksi toinen poski oli sinipunainen.

Mä kun aina luulin että se mun poisto kävi helposti: kolme hammasta samalla kertaa, itse toimenpide ei sattunut yhtään ja särynkin kesti lääkkeiden voimalla. Pah.

Väkisinkin sitä katkeroituu.

Mulla ei ole autoa. Se on korjattavana. En pääse millään töihin huomenna. Kuka tahtoo ilmoittautua kuskaamaan tai lainaamaan omaansa?

Jos taon Sampon, saanko rakkaani takaisin?

Tänään juuri töissä tuli puheeksi se, että kun kahdenksan tuntia kuuntelee Radio Novaa, niin työpäivän jälkeen juuri se paskin soitettu biisi jää soimaan päässä. Se on niin totta.

Tänään tuli yksi aivan ihana biisi, niin että kylmänväreet oikein meni. Ja nyt mä en enää muista että miten se biisi meni! Eikä se mikään outo biisi ole ollenkaan, jos saisin nyt siitä kiinni niin varmasti saisin laulettua sen sanasta sanaan ihan loppuun asti.

Mutta ei. Päässä soi ne kaikkein kamalimmat, vanhimmat ja loppuun kulutetuimmat biisit, joiden naislaulajien ääniä ei edes erota toisistaan. Alitajunta ansaitsisi sapiskaa.

Täytyy ottaa Pyörän pyörimä kouraan ja mennä peiton alle lukemaan ja kuuntelemaan vappumusiikkia. Ehkä jopa niitä taksikuskin pornoralleja, niiden tieltä väistyy Jonna Tervomaat ja Anna Erikssonit..