IRC-Galleria

(sä et sit vaa voi ymmärtää et tykkään sust)


kertosäe:
Jokainen päivä on liikaa nyt kun mä ilman sua jäin
Jokainen päivä on liikaa elää en voi näin
Mä liikaa kurkoitin tähtiin
Ja liikaa sehän jo nähtiin.. rakastin

Tammikuinen talviyö, pakkanen puissa paukuu
Puut kimaltelee hangilla ja jossain koira haukkuu
Pohjois-pohjanmaa tarkemmin taivalkoskenkunta
Nukkuu lumipeitteessä kuin karhu talviunta

Yhdenkerrostalon ikkunasta heikko valo loistaa
Siellä ystävämme toivo sydänsurujansa poistaa
Tyhjät pöytäviinapullot kertoo toivon tilanteesta
Eri valokuvat päättyneestä parisuhteesta

Kaikki ei siis mennyt aivan niin kuin toivo suunnitteli
Viime maaliskuussa työpaikkakin yllätäen meni
Yt-neuvottelut alkoi voimalaitoksella
Sitä tilannetta toivo ei voinut koskaan kuvitella

Ensin lähti auto sitten omakotitalo
Vakuutuspetos epäonnistui kun kesämökki paloi
Ei löydy uutta työpaikkaa ilman koulutusta
Peruskoulu pohjasta elämän kokemusta

Rakkaus ei kuolee koskaan, niin toivo aina luuli
Kunnes eräänä iltana baarissa hän kavereilta kuuli
"sun vaimolla on uusi mies" mitä? "niin juuri"
Toivon usko loppui ja alkoi pöytäviinakuuri

Tammikuinen yön kunnanvuokran yksiössä
Liikkaa vihaa ja katkeruutta yhdessä yksilössä
Toivo on kyllästynyt ainaisin pettymyksiin
Hän päättää lähteä ja päättää ettei lähde yksin

kertosäe

Eteisen komerosta toivo haulikkonsa esiin kaivaa
Haulitkin löytyy pian kun jaksaa nähdä vähän vaivaa
Takki niskaan kengät jalkaan ja mies talvi jylhään juoksee
Ulos rappukäytävästä rakkaan fillarinsa luokse

Uusi lumi tiellä hidastaa toivon matkaa
Mutta tuska lisää voimaa ja hän mies jaksaa jatkaa
Kirkon kohdalla toivo hetkeksi pysähtyy
Puhumaan jumalalle ja polvilleen pysähtyy

Rakas taivaanisä sinuun voi aina luottaa
Anna mulle voimaa en tahdo pettymystä tuottaa
Rakkaus on kuollut usko ja toivo hiipumassa
Näytä mulle paikani tässä kylmässä maailmassa

Varttitunti vierähtää ei vastausta kuuluu
Pihalla leijuu ainoastaan hengityksen huuru
Toivo kääntää pyörän kohti viimeistä määränpäätä
Kuunnellen fillarinsa ketjujen kirskuvaa ääntä

kertosäe

Omakotitalon pihassa toivo haulikkonsa lataa
Kyyneleet jäätyy poskille pulssi lyö kahta sataa
Autotallin edessä on tuliterä ford galaksi
Ja aseen perällä hän iskee tuulilasin paskaksi

Toivo astuu kuistille ja tartuu ovenkahvaan
Potkaisee parikertaa ulkooven lukkoon vahvaan
Tämän jälkeen marssii suoraan avoimeen autotalliin
Ja tyylikkäästi puhdistaa kenkänsä jalkaralliin

Seinällä on sorkarauta sitä toivo tarvii
Takaisin ulko-ovelle ja rautaoven karmiin
Pieni vääntö liike ja kun vähän voimaa käyttää
Ovi on vihdoin auki talo kodikkaalta näyttää

Valot syttyy eteiseen kun toivo sisään ryntää
Pariskunta huomaa ettei toivo hae hyväksyntää
Miehellä on pelkät bokserit ex-vaimolla yöpaita
Mies pyytää paniikissa pane pois se ase laita

Pippu painuu suoraan tuon miehen takaraivoon
Toivo painaa liipaisinta kääntää piipun suun ex-vaimoon
Nainen itkee hysteerisesti rukoilee pelastusta
Toivo saa tiedon uuden liiton jälkikasvusta

Aseen piippu kääntyy kohti naisen pullottavaa mahaa
Vielä koittaa tarjota toivolle hengestänsä rahaa
Mutta valinta on tehty laukaus yössä kajahtaa
Toivo horjuu pihalle pian jo aamukin sarastaa

Tammikuinen talviyö väsynyt mies nojaa puuhun
Hän kääntää haulikon piiipun suoraan omaan suuhun
Usko, toivo ja rakkaus, kaikki kolme ovat poissa
Muisto elää vielä viikon lehtien otsikoissa