Miten pystyis kertoo ku sattuu,
viiltävä kipu sisäl vaa jatkuu,
kasvoja pitkin valuu kyyneleet,
on hyvät ajat taakse jääneet,
en enää nää päivän valoa,
ei tulitikuist saa rakennettua taloa,
oikeesti mä sua rakastan,
viimeinkin sen tunnustan
:miks menit mut jättämään?
pystyyks kukaa sitä selittämään?
miksei tää voi olla kivutonta?
ei,se ois jo mahdotonta,
sydämmeni mukanas veit,
oikeestikko sä sen teit?
liikaa on kysymyksiä,
joihin ei ole vastauksia;
Yhä muistan sun silmät,
nyt ne vaa on nii kylmät,
sisinpääni ne jäätää,
elämäni pois raiteiltaan säätää,
ei,ei tää voi mennä näin...
:kertsi;