tanaan oli banaanipaiva.
manuelan banaanit ovat aina isoja ja keltaisia ja kauniita, minun banaanini ovat pienia, pehmeita ja melkein mustia. loin manuelaa banaanilla ja opettajat repeilivat meille avoimesti.
herra piiloutui kammeniinsa. sen olkapaat tarisivat.
menin pyytamaan avaimia. manuela juoksi minua karkuun. ajattelin menna kuviksenluokkaan piirtamaan. sain miljoona seksistista kommenttia ja hysteerisia naurukohtauksia. ja herran tuomaan avaimia, vihdoin.
en olisi ikina uskonut, etta toisella puolen latakkoa on nelja miespuolista opettajaa, jotka tappelevat siita, kuka saa kutsua mua rakkaakseen ja kuka ei.
herra ei osallistunut tappeluun. se lahti tuomaan avaimia. sitten se kutsui mua neidiksi ja lopulta ma olin taas chérie.
hassu.
aurinko paistaa.